Millainen koira Aida on?

Ennen oman koiran hankintaa, toivoin koiralta monia asioita. Halusin koiran harrastuskaveriksi, halusin, että se on nopea agilityradalla, on miellyttämisenhaluinen ja minä olen sille ykkönen aina. Toki halusin myös terveen koiran, jonka kanssa saan viettää mahdollisimman pitkän ajan. Millaisen koiran sitten sainkaan?

Aida on rauhallinen kotioloissa, mutta agilitytreeneissä se on täyttä tulta ja tappuraa. Se ei tiedä mitään parempaa kuin agilityradalla kiitäminen. Se antaa siellä kaiken itsestään ja komentaa minua, kun en ohjaa oikein riittävän ajoissa. Se tekee kaiken miellyttääkseen. Agilityssäkin se yrittää aina kaikkensa ja toisinaan jopa liikaakin, kun kuski on myöhässä niin koira on jo ehtinyt tarjoamaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot... :D 

Ykkönen olen koiralleni ja se on ihanaa. Toki Aidalla on myös muita ihmisiä ympärillään, joita se rakastaa yli kaiken, mutta selvästi se on silti minussa kiinni kaikista eniten. Arkuutta neidistä kuitenkin löytyy liikaa. Sitä kun saisi hieman pienemmäksi, olisi elämä paljon helpompaa. Pentuaikoina tein kaikkeni, jotta koirastani ei tulisi arka, eikä se sitä pentuna ollutkaan. Se tapasi kaikki ihmiset mielellään, samoin toiset koirat. Sitten ilman mitään sen suurempaa syytä, olisiko ollut yhdeksän kuukauden iässä, se alkoi pelkäämään vieraita miehiä sekä myös omaa isääni (jonka kanssa oli ollut paljon tekemisissä). Yhä tänäkin päivänä Aidan mielestä vieraat miehet on pelottavia (paitsi agilityradalla ne eivät häiritse, vaikka juoksisivat mm. ihan puomin vieressä). Myös suurin osa uroskoirista on Aidan mielestä kamalia, eikä se halua tehdä niiden kanssa tuttavuutta. Aida on siis selvästi miesrasisti! Voi sitä...

Aidan kouluttaminen on kuitenkin ollut äärettömän helppoa. Esimerkiksi vapaana olo on aina ollut sille täysin luonnollista eikä se ole toistaiseksi vielä kertaakaan kyseenalaistanut luoksetuloa tai kiinni antamista. Ei edes pentuna, kun vapaana oloa ei paljon ollut vielä ollutkaan. Olenkin miettinyt, että jos jossain vaiheessa toisen koiran saan ja se ei olekaan näin helppo, niin mitenköhän selviän? Aida on todella nopea oppimaan ja siitä syystä sen kanssa onkin ihana harrastaa ja touhuta. Väliin tämä nopea oppisuuskin on haitaksi, sillä väliin huonotkin asiat tulee opittua liiankin nopeasti...

Olen onnellinen, että ensimmäinen oma koirani on juuri tällainen kuin se on. Elämä sen kanssa on helppoa, joten ei sovi toivoa kuin että seuraavan koirankin kanssa sujuisi yhtä mallikkaasti! Aida on kyllä juuri sitä, mitä harrastuskaveriltani toivon! ♥

Me!

Heippahei ja tervetuloa Mustavalkoista-blogin pariin! Uusi vuosi ja uudet kujeet, niin myös blogirintamalla. Muita blogeja kirjoitelleena, tuli hinku alkaa kirjoittaa meidän taipaleesta kohti taitavaa agilitykoirakkoa. 

Blogia kirjoittelee siis 22-vuotias nainen Porista. Opiskelen sairaanhoitajaksi viimeistä vuotta ja jouluna pitäisi sitten olla paperit kädessä. Harrastuksina minulla on koiran kanssa erilaiset aktiviteetit, salilla käyminen sekä hevoset. Blogin päätähtenä on  mustavalkoinen shetlanninlammaskoira Aida, viralliselta nimeltään Safirrubir Winter Pearl. Aida on 2-vuotias agilityhirmu ja unelmieni täyttymys.

Olen harrastanut agilityä ennen Aidaa useamman vuoden vanhempieni kahden mäyräkoiran kanssa. Muutettuani omilleni oman koiran hankinta alkoi olla mielessä aina vain enemmän ja enemmän. Tarkoituksena oli löytää nopea ja toimiva koira agilityharrastukseen kaveriksi sekä myös muihin lajeihin kokeilumielessä. Aidan kanssa aloitimme jo leikin varjolla agilityn alkeita lähes heti sen kotiuduttua. Nopean ja toimivan koiran todellakin sain! Nyt on itsellä iso opettelu, jotta alan pysymään koiran mukana ja saamaan oman ohjauksen kuntoon. 

Kisaiän tullessa täyteen starttasimme heti ensimmäiset agilitykisamme. Kisaikä neidillä tuli täyteen 25.4.2015 ja viime vuoden viimeisissä kisoissa nousimme mini3-luokkaan, joka olikin viime vuoden tavoitteemme.

Tavoitteemme ovat nykyisin korkealla! Tänä vuonna olemmekin alkaneet starttailemaan agilitykisoissa ahkerasti, sillä tarkoituksena olisi saada sm-kisoihin vaadittavat nolla-tulokset kasaan. Tällä hetkellä kasassa on vain 1 nollatulos, joten työtä on edessä! ;) Olisi aivan huippua päästä tuntemaan sm-kisojen fiilis jo tänä vuonna! Koira on vielä nuori, joten kiire meillä ei ole. Mutta jos tänä vuonna pääsisimme starttaamaan siellä, niin ensi vuonna voisikin sitten nostaa tavoitteet korkeammalle! 

Harrastamme viikoittain yhdessä valmennusryhmässä sekä lisäksi teemme omatoimitreeniä. Toisinaan käymme myös muissa valmennuksissa riippuen kuinka valmennuksia järjestetään!

Esittelysivut ja niin edelleen tulevat aikanaan, kun vain kaiken ehdin tekemään! Ulkoasukin on luultavasti vain väliaikainen, joten ehdotuksia ja vinkkejä saa ulkoasuun antaa! Tästä kuitenkin lähdetään liikkeelle. :)

Ensi kertaan!