Tekstien takana on 22-vuotias sairaanhoitajaopiskelija, joka on aina rakastanut eläimiä yli kaiken. Vanhempieni luona asuessa touhuilin isäni metsästyskoirien kanssa kaikenlaista. Ensin innostuin harjoittelemaan koiran kouluttamista suomenajokoira "Jekun" kanssa. Jekku oli ihanan kiltti ja rauhallinen, totteli yllättävän hyvin pientä tyttöä. Agilityharrastuksen aloitin karkeakarvaisen mäyräkoiran "Jessin" kanssa. Jessi opetti paljon ja Jessin myötä innostuin koirista ja koiraharrastuksista tosissaan. Starttasimme jopa muutamat viralliset agilitykisatkin tämän maailman suloisimman agilitynakin kanssa. Jessi matkasi paremmille metsästysmaille keväällä 2015. Jessi teki meille kuitenkin maailman ihanimman pentueen, josta vanhempieni luona ilahduttamassa on Jette ja Titta.
Titan kanssa jatkoin agilityharrastusta ja muutettuani omilleni Titta viettikin paljon aikaa luonani. Titan kanssa olemme myös startanneet virallisissa agilitykisoissa muutaman kerran ja kisaamme yhä tänäkin päivänä aina silloin tällöin, kun aikaa liikenee. Nousimme kakkosiin 2016 vuonna ja jossain kohtaa jos vielä ehdimme, olisi tarkoitus kisailla sen verran, että Titta nousisi kolmosiin.
Ihan ikiomasta koirasta olen haaveillut pikkutytöstä saakka. Pyysin sitä useasti vanhemmiltani, mutta perheen koirat saivat silloin riittää. Muutettuani omilleni oman koiran hankinta alkoi olla todellisempaa kuin ikinä ennen. Niinpä päädyin shetlanninlammaskoiraan, löysin sopivan pentueen ja ennen joulua vuonna 2013 meitä saapui ilostuttamaan Aida. Aida on ollut unelmieni täyttymys ja aivan äärettömän ihana ensimmäinen koira. Sen kanssa olen päässyt tutustumaan erilaisiin harratuslajeihin ja päässyt nauttimaan koiraharrastuksista entistä enemmän sekä saanut tietenkin itselleni ihanan perheenjäsenen.
Keväällä 2016 pitkän pentukuumeilun jälkeen löysin vihdoin itselleni myös rodun ja pentueen, josta sain kauan haaveilemani maksi-koiran harrastuskaveriksi ja rakkaaksi perheenjäseneksi. Toukokuussa 2016 australianpaimenkoira Janni muutti ihastuttamaan meidän perheeseemme. Janni on vielä nuori ja sen kanssa vasta tutustutaan erilaisten harrastusten maailmaan. Katsotaan, mistä me vielä itsemme jonain päivänä löydämme!
Keväällä 2016 pitkän pentukuumeilun jälkeen löysin vihdoin itselleni myös rodun ja pentueen, josta sain kauan haaveilemani maksi-koiran harrastuskaveriksi ja rakkaaksi perheenjäseneksi. Toukokuussa 2016 australianpaimenkoira Janni muutti ihastuttamaan meidän perheeseemme. Janni on vielä nuori ja sen kanssa vasta tutustutaan erilaisten harrastusten maailmaan. Katsotaan, mistä me vielä itsemme jonain päivänä löydämme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)