Pennun kotiutumiseen valmistautumista

Voi tätä odottamisen tuskaa! :D Mikään muu ei pyöri mielessä kuin pentu, joten pahoittelut siitä, että jo nyt näitä pentuhehkutuksia tulee täältä blogista löytymään urakalla... Aidakin pääsi ensimmäistä kertaa hieman haistamaan pentua sunnuntaina. Aidan mielestä pentu oli hieman ällöttävä! Pentua taas kiinnosti kovin uusi tuttavuus, mutta väsymykseltään ei kauheasti jaksanut touhuta. Mutta nyt postauksen aiheeseen! Miten meillä on valmistauduttu jo tulevaan pennun kotiutumiseen? Paljon on mietitty ja pähkäilty, mutta loppu viimeksi vielä on tehtävää ja valmisteltavaa! 

Näitä meillä on pohdittu ja järjestelty:

1. Pennun tarvikkeet

Päätin jo alkujaan, että pentu saa pärjätä Aidan vanhalla pannalla ja taluttimella kunnes kasvaa niistä ohi. Aidan pentuajan taluttimet ja pannat ovat kuin uusia, joten miksi ostaa lisää. Pentu kuitenkin kasvaa niin äkkiä, että en koe tarpeelliseksi heti ostaa uutta. Odotan kuitenkin jo innolla, että pääsen ostelemaan pennulle vähän isompien koirien tarvikkeita, niitä kun ei meiltä tietenkään löydy! ;) 

Ruokakuppi pitäisi ostaa, mutta jos en löydä sopivaa vielä, niin kyllä meiltä jonkinlainen löytyy. Uusin samalla Aidan ruokakupin ja haluaisin löytää neideille saman tyyliset nätit kipot, mutta eri kokoiset. Katsotaan, milloin sopivat osuvat kohdalle! Siihen asti mennään vanhoilla.

Turkinhoito tarvikkeet meiltä jo löytyykin omasta takaa, niihin ei siis tarvitse nyt panostaa aivan heti. Kynsienleikkaukseen pitää ostaa jossain vaiheessa uudet leikkurit, sillä vanhat alkavat olla jo turhan tylsät ja olen niiden kanssa jo jonkin aikaa tuskaillut Aidan kynsienleikkauksen parissa. 

Ruokiakin olen aikani kuluksi selaillut ja pohtinut, mikä voisi olla se ruoka, jota syötän. Toki aloitellaan sillä, mitä kasvattaja antaa pennun mukaan sekä mahdollisesti sillä jatketaankin. Haluan kuitenkin perehtyä erilaisiin ruokiin ja miettiä sitten, mihin päädyn. 

2. Kodin rajaus

Haluan hieman rajata asuntoa, jotta pennun on turvallista jäädä jossain kohtaa yksin kotiin. Olohuoneen rajaamme pentuaitauksella pois, sillä olohuoneessamme on paljon sähköjohtoja ja muutakin tilpehööriä, jotka voi olla pennulle vaaraksi. Lisäksi makuuhuoneen rajaamme pois koiraportilla, jonka kolosta jossain kohdin Aida pääsee pentua turvaan makuuhuoneeseen (kunhan pentu on sen verran iso, ettei mahdu siitä kolosta...). Pennulle jää siis keittiö, pitkä käytävä ja olohuoneesta yksi iso nurkkaus, jossa on peti. 

3. Pihan aitaus

Asumme rivitalossa ja pihan aitaaminen on ollut jo kauan suunnitteilla. Se on kuitenkin venynyt ja venynyt, kun ei varsinaisesti ole siihen ollut tarvetta. Aida oli jo iso silloin kun tähän muutimme, joten sen kanssa olemme omassa pihassa pystyneet ulkoilemaan vapaana ilman aitaakin. Nyt kuitenkin pennun saapuessa haluan, että piha on aidattu ja koirat pääsevät pihaan keskenään peuhaamaan. 

Aidan rakennus onkin jo aloitettu, vielä hieman viimeistelyä! Aika kiva tulee kyllä, kunhan aita on valmis. Siitä tulee jopa niin hyvä, että luultavasti jossain vaiheessa pystyy koirat pistämään ulos hetkeksi vaikkapa keskenäänkin ilman valvontaa. Kunhan ensin varmistuu, että molemmat koirat pysyvät aidan takana hyvin ilman yritystäkään päästä pois. 

Tällaisia valmisteluita meillä ja pohtimisia meillä (+ varmaan sata muutakin asiaa). Miten muut ovat valmistautuneet silloin, kun pentu on saapumassa taloon?

Pikkusisko ♥

Ehkä nyt uskallan jo tämän julkaista; Aida saa "pikkusiskon"! Haave toisesta koirasta totetuu ja haave siitä maxi-kokoisesta koirasta agilityyn sekä muutenkin erilaisiin harrastuksiin! Jotenkin mielessä on muhinut ajatus hieman isommasta koirasta, vaikka pikku koirat kovin näppäriä ovatkin monessa asiassa! Ja nyt se totetuuu, olo on jälleen kuin pikkulapsella! 

Uusi perheenjäsenemme siis on australianpaimenkoira narttu, jolla on nyt ikää huimat kuusi viikkoa. Ei siis enää kauaa, että neiti saapuu ilahduttamaan meitä! Kuvista ehkä pystyy päättelemään, kuka hän on, jonka ainakin tällä tietoa olisi tarkoitus meille saapua? ;)

Voi pentu! Olen pyöritellyt rotuja mielessäni jo itseasiassa melko pian Aidan saavuttua. Toinen harrastuskoira on ollut haaveissa pitkään, mutta olen ensin halunnut saada Aidan koulutettua mahdollisimman pitkälle. Olen tietenkin myös halunnut saada sen käytöksestä sellaisen, että toisen koiran saavuttua voisi hetken keskittyä pääasiassa pennun kouluttamiseen. Haaveissa pyöri, että Aidan ollessa 2-4 -vuotias, sille saapuisi kaveri. Aika nappiin siis menee, sillä Aida on nyt 2,5-vuotias!

Rotuhaaveina minulla on ollut australianpaimenkoira, australiankelpie sekä bordercollie. Paimenroduista siis on haaveiltu! Päätös on ollut vaikeaa, sillä jokaisessa haaveilemassa rodussani on ne tietyt piirteet, jotka houkuttelevat. Loppujen lopuksi australianpaimenkoira alkoi tuntumaan siltä oikealta rodulta ja vaikuttipa päätökseen myös se, että pentu on kasvattajalta, jonka tunnen sekä tunnen pentujen emän. Olen nähnyt pentujen emää harrastusten parissa ja päässyt sitä itsekin ohjaamaan agilityradalla treeneissä. 

Katsotaan, mihin me tämän neidin kanssa päädytään! Innolla lähdetään taas kaikkeen mukaan! Pentuarkea odotellessa... :D Pentukurssille on jo ilmottauduttu, jotta varmasti tulee lähdettyä pelkän pennunkin kanssa reissuun. En malta enää odottaa! 

Pian siis agilityjuttujen ohella tulee varmastikin olemaan juttuja pennun kasvattamisesta sekä kaikesta, mitä pennun kanssa päästään touhuilemaan. On taas niin ihanaa päästä puuhailemaan pennun kanssa! ♥ 

Agilitykisat, Pori 10.4.2016

Sunnuntaina kisailtiin Porissa, tällä kertaa myös vanhempieni karkeakarvaisen mäyräkoiran Titan kanssa. Jälleen kisavideoita siis, olkaapa hyvä! :D

Titan kanssa siis aloitimme aamulla kahdeksalta Mini 1 -luokan agilityradalta. Radalle lähtiessä olimme vielä yhtä luvaa vailla ja mäyriäinen hoiti homman kotiin! Titta sattui olemaan oikealla tuulella ja suoritti jopa kepit äärettömän hienosti, ne kun ovat neidin mielestä melkoisen tylsät useinkin.... :D Olimme jaetulla ensimmäisellä sijalla, joten jouduimme vielä suorittamaan radan uudestaan, jotta saatiin paremmuusjärjestys. Uusintakierroksella olisimme saattaneetkin saada nopeamman ajan, mikäli Titta olisi suorittanut keinun, mutta hyppäsi sieltä alas jo ennen kuin keinu lähti yhtään laskeutumaan. Niimpä jouduimme sen ottamaan uusiksi ja aika oli jo hävitty siihen mennessä. Sijoituksella ei kuitenkaan ollut meille merkitystä, pääasia että neiti sai viimeisen luvan ja nyt saammekin jatkossa kisailla Mini 2 -luokassa. 

B-radalla eli hyppärille lähdimme rennoin mielin ensimmäistä kertaa kakkosluokkaan. Tulokseksi tuli 10 virhepistettä + aikavirheet. Ensin kielto, koska itse lähdin liian hätäisesti etenemään, jolloin koira lähti hyppäämisen sijaan perääni. Huomasin radan aikana, että Titta oli jo hieman väsynyt eikä näin ollen jaksanut keskittyä keppeihin heti, joten jouduimme ne uusimaan. Siihen meni aikaa sekä sieltä tietenkin tuli se toinen vitonen. 

Oli äärettömän hauskaa kisailla Titan kanssa pitkästä aikaa! Titan vauhti on tietenkin Aidan vauhtia huomattavasti rauhallisempi ja täysin erilaiset koirat, niin ohjaus on aivan erilaista. En oikein tiennyt, miten olisin ohjannut, kun aikaa tuntui olevan niin paljon! :D Täytyy yrittää kesän SM-kisojen jälkeen taas keskittyä Titankin kanssa kisailuun, josko saataisiin neiti kolmosiin, niin tulisi napattua se useammin kisareissuille matkaan mukaan.

Alku lähti radalla hienosti käyntiin. Homma sujui A:lle asti mielestäni melkoisen sujuvasti, kunnes sitten vapautin A:lta hieman liian aikaisin, tai siis olin itse vielä hieman väärässä asennossa ja näin ollen koira pääsi karkaamaan hypyn sijasta muurille. Loppu rata tultiinkin vain sitten jotenkin loppuun asti. 

Olen tuosta alkuradasta todella tyytyväinen, sillä mielestäni se oli haastava. Etenkin keppikulma oli haastava, mutta tein ohjauksen kanssa ratkaisun, johon olen tyytyväinen sillä se toimi. Jos olisin ohjaunnut toiselta puolelta olisin luultavasti omalla liikkeelläni peittänyt keppien aloitusta. 

Hyppyrata menikin sitten tosi kivasti! Tuloksena 5 virhepistettä, joka tuli keppien jälkeiseltä hypyltä. Ohjasin jotenkin niin, että se sekoitti koiran askeleet ja se pudotti riman. Harmittaa, kun en videolta näe kunnolla mitä siellä esteellä tapahtuu, mutta tiedän, että riman putoaminen oli minun syyni. Loppurata sujuikin puhtaasti. Olin kuitenkin käännöksissä liian myöhässä ja kaarteet valuivat lähes joka kohdassa liian pitkiksi. Etenemä tällä radalla oli n. 4,5 m/s eli mitäköhän se olisikaan mahtanut olla, jos kaarteet olisivat olleet sellaiset kuin olisi optimaalista! Huh huh! Olen tyytyväinen, että hyppäri onnistui näin hyvin ja mielestäni tämäkin oli haastava rata. Hyppärit kun ovat meille haastavia, niin siihen nähden äärettömän hyvä rata!

Seuraavat kisasuunnitelmat ovatkin sitten varmaankin vasta tämän kuun lopulla. Silloin jatkuu taas nollajahti!