lauantai 17. joulukuuta 2016

Rallytokon treenailua

Heippa hei ja ihanaa Joulun odotusta! Meillä on mennyt joulukuu treenaillessa, sain nimittäin vihdoin hankittua yhdelle hallilla omatoimitreenioikeuden. Näin ollen pääsemme nyt vihdoin treenailemaan lähes milloin haluamme ja niin paljon kuin haluamme. Ollaankin nyt sitten treenailtu agilityä, mutta myös meidän "kakkoslajia" rallytokoa. Kuvailinkin viimeisimmät treenit, pahoitteluni, että ihan kaikki ei videolla näy. Vaikea kuitenkin saada yksin ollessa tuon parempaa videota, joten menköön. Kyllähän noiltakin jotain näkee! (Lisäksi pahoittelut siitä, että videoiden lopuissa palkkaukseni kuuluu aika kovasti videolla... :D)

rallyrata13.12.
Rata, jonka teimme treeneissä.


Tein viimeksi ratatreenin, koska Aidan kanssa meillä on huomenna ensimmäiset rallytokokisat (IIIIK). Halusin vielä vähän testailla radantekoa ennen kisoja ja hyvinhän se meni. Yhden kyltin halusin uusia radalla, koska koira menikin kesken makaamaan, kun olisi pitänyt pysyä istumassa. Muuten mielestäni ok ja uskoisin, että selviämme huomisesta, kunhan vain itse hallitsen pääni ja maltan.


Jannin kanssa sitten onkin vielä treenattavaa etenkin vasemmalle kääntymisessä. Pienempänä Janni hallitsi sen huomattavasti paremmin, mutta nykyisin se on sille vaikeaa. Se istuu usein kesken, mutta olen todennut, että ratatreenissä en jää sitä hinkkaamaan. Hinkkaillaan niitä käännöksiä sitten muuten, mutta radalla niitä on vielä turha vääntää. Yritän vaan olla tarkkana, että se ei pääsisi istumaan. Palkkaa ei kuitenkaan käännöksestä tule, jos takapuoli laskeutuu kesken. Janni on kuitenkin super pätevä 9 kuukautta vanha koiranalku, joten kyllä siitä hyvä tulee. ;) Seuraaminen Jannilla on mielestäni hyvää ja se on kontaktissa tosi hyvin. Mielestäni se jopa katselee minua enemmän kuin Aida.

Nyt kuitenkin katsomaan onhan kaikki kisakamppeet valmiina! Kisakirja on ainakin jo tuunattu! :D

nimijuttu

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Koiran viretila agilityssä

IMG_8090

Jep, meillä alkaa Aidalla mennä kisoissa viretila aina toisinaan yli. Havahduin sitä pohtimaan, kun eilisissä kisoissa Tampereella meillä meni ihan päin mäntyä keskimmäinen rata. Koira pääsi näkemään edellisen koirakon radalla, siirryimme oman vuoromme tultua lähtöön ja kaikki vaikutti olevan ok. Jätin koiran lähtöön ja siirryin itse kohtaan, josta olin ajatellut koiran vapauttaa. Vapautin koiran ja aloimme suorittaa rataa. Jo toisella esteellä, joka oli takaakierto, koira selvästi kiirehti ja komensi minua. Homma kuitenkin sujui vielä ja päästiinpä vielä kolmas, neljäs ja viideskin este. 

Keppikulma oli haastava ja siinä tuli monella koirakolla virheitä. Niin myös meillä, vaikka yritin varmistaa. Aida, jolla viretaso oli jo inan liian korkealla, hermostui entisestään, kun eteneminen pysähtyi ja yritettiin löytää oikea keppiväli. Kepit suoritettiin ja sitten homma lähti lapasesta. Koira sinkoili minne sattui, meni mitä radalta löysi, mutta ei irronnut niille esteille, jonne sitä yritin saada menemään. Miten toimin itse? En tiedä. Yritin olla rauhallinen, mutta turhautti kyllä aikalailla. Koira räksötti ja raivosi jaloissa, sinkoili miten sattuu eikä kuunnellut. 

Näitä ratoja on aina silloin tällöin. Onneksi ei usein, mutta mielellään niitä ei saisi tullakaan. Koska niitä ei vielä ole paljon, niihin vähiin pitäisi nyt keksiä jokin keino, millä tilanne saataisiin rauhoitettua ja homma haltuun. Aidahan on agilityssä äärimmäisen herkkä ohjaukselle ja todella kuuliainen. Sitten vain kun keittää yli, niin sitten myös keittää.  Aida on myös rohkea, täynnä itsevarmuutta ja irtoaa todella hienosti pitkällekin, kunhan viretila on kunnossa. 

Monet tuovat koiran halliin vasta juuri ennen omaa suoritusta. Meillä se ei toimi, sillä se tuli testattua alkuvuodesta, kun koiralla oli juoksut. Odottelimme hallin ulkopuolella ja vasta muutamaa koirakkoa ennen menimme halliin. Koira oli täynnä raivoa ja viretila nousi liian korkeaksi. Se ei selvästikään käsittänyt sitä, että halliin mennään vasta juuri ennen omaa vuoroa. Silloin useat radat olivat tuota luokkaa kuin nyt eilen yksi rata. 

Treeneissä harvemmin vire nousee liian korkeaksi, vaikkakin Aida tekee agilityä aina täysillä. Sillä ei ole agilityssä rauhallista vaihdetta. :D Jotain meidän täytyisi keksiä kisaradoille, mutta vielä en tiedä mitä. Eilen ensimmäisellä radalla olimme jo ensimmäisen esteen edessä odottelemassa, kunnes rataa alettiin korjaamaan. Ajattelin kauhuissani, että miten saan koiran pysymään rauhallisena odottelemassa, mutta kyykistyin sen vierelle ja silittelin sitä. Pidin kevyesti kiinni ja puhuin rauhallisesti. Vaikka jouduimme varmaan n. minuutin odottelemaan, niin siitä huolimatta koira oli täysin rauhallinen. Teimme nollaradan ja voitimme luokan! Vitsit, sillä radalla todellakin homma toimi!

Ehkä yritän lähteä hakemaan rauhallisuutta noiden silittelyiden kautta lähtötilanteessa. Mutta se on vielä aivan auki, miten pitäisi toimia radalla, kun kesken rataa keittää yli. En jotenkin usko, että Aidalle toimisi se, että poistuisimme radalta, jos viretila on liian korkea. Luulen, että se ottaisi sitä melkoisesti päähän ja tilanne vain pahenisi seuraavalla radalla, koska se pelkäisi, että taas pian joutuu radalta pois. Sille agility on kaikki kaikessa ja se on kyllä melkoinen tosikko agilityn parissa. Onneksi meillä on osaava valmentaja ja onneksi olemme TopTeamissa mukana, eli eiköhän vielä löydy keino rauhoittamiseen tai lähinnä omaan toimintaani. 

Onko muilla ongelmia kisatilanteissa koiran viretilan kanssa? Miten te olette toimineet? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia ja ajatuksia! 

nimijuttu

lauantai 19. marraskuuta 2016

Haaveita

IMG_7819

IMG_7806

IMG_7685
Kuvat pentueesta, josta Janni on. 

Päässäni on monta haavetta, joita haluaisin päästä toteuttamaan. Paljon erilaisia unelmia. Nyt pinnalle on kuitenkin noussut pidempi aikainen haave, oman kasvatustyön aloittaminen. Sinänsä se ei ole vielä ajankohtainen asia enkä tiedä onko se ajankohtaista tämän hetkisten koirieni kanssa. Aika näyttää, mutta sen tiedän, että haluan kasvattaa koiria pienimuotoisesti. Pienimuotoisesti tarkoitan sillä, että en halua itselleni (ainakaan toistaiseksi :D) suurta laumaa koiria, vaan pentuja tulee harvakseltaan silloin, kun minulla on siihen sopiva koira. Toki pentueita voi mahdollisesti tulla enemmän sijoitettujen koirien kautta. Jos osaan valita tulevaisuudessa, mikä pentu kannattaisi sijoittaa? Vaikeita asioita jo heti näin alkuun. :D

Miksi sitten haluan kasvattaa koiria? Haluaisin kasvattaa harrastuskavereita, jotka ovat tietenkin rodunomaisia, terveitä ja ihania perheenjäseniä. Olen aina haaveillut koirien kasvattamisesta. Nyt ajatukset kuitenkin ovat selkiytyneet siitä, millainen on minun mielestäni hyvä perheenjäsen ja harrastuskaveri. Haluan kasvattaa nimenomaan aktiivisia koiria, jotka ovat eri harrastuksissa parhaimmillaan. Itse olen täysin koukussa agilityyn ja näin ollen edellytän koiriltani tiettyjä ominaisuuksia, joita haluan myös tuleville mahdollisille kasvateilleni. Haluan, että koira on  mm. aktiivinen, miellyttämisenhaluinen, innokas, hyvä oppimaan ja viihtyy kuitenkin harrastusten lisäksi kotonakin ollen maailman huippu perheenjäsen. Urosvalinnoissani tulee siis luultavasti painamaan luonteen ja terveystulosten lisäksi myös harrastusnäytöt. 

Ihan ensimmäisenä kuitenkin haluaisin ensi vuoden aikana lähteä toteuttamaan unelmaani niin, että kävisin kasvattajan peruskurssin. Minulla on myös jo kennelnimi mietittynä (aikalailla päätettynäkin, jos se vaan menee läpi!), joten kasvattajan peruskurssin jälkeen haen jo kennelnimen valmiiksi. Sen jälkeen alkaakin sitten kova perehtyminen kasvattamiseen. Erilaisiin geenijuttuihin, rotuihin (tällä hetkellä shetlanninlammaskoira ja australianpaimenkoira) ja ehkäpä hieman myös perehtyminen erilaisiin uroksiin, jotta osaan sitten valita hyvän uroksen, kun on sen aika. 

Paljon on opittavaa, mutta haluan oppia ja haluan olla hyvä kasvattaja. Minua kiinnostaa kovasti erilaiset periytymisasiat, koirien terveysasiat ja niin edelleen. Nyt kun koulunikin alkaa olla loppusuoralla, voisi olla hyvä aika alkaa perehtyä koira-asioihin. Koulun ohella ei ole rahkeet riittäneet, mutta ehkä nyt sitten ensi vuoden alusta riittää vihdoin. Oppimisen lisäksi on tietenkin myös paljon pohdittavaa, mutta asioita on ihana pohtia, kun mielenkiintoa niihin riittää!

Onko muilla haaveita koirien kasvattamisesta? Millaisia asioita te olette jo pohtineet? Miksi haluaisit kasvattaa?
nimijuttu

torstai 17. marraskuuta 2016

1. TopTeam leiri

IMG_7058

Ensimmäinen TopTeam-leiri oli elokuun viimeisenä viikonloppuna ja siellä me oltiin Aidan kanssa jännittyneenä, mutta odottavaisin mielin. Leiri alkoi perjantaina yleisellä osuudella, jossa kerrottiin kaudesta sekä kuunneltiin pari luentoa. 

Lauantaina olikin sitten monta erilaista ryhmää, joista itse osallistuin suunnanmuutostekniikkaan (eli fysiikkatreeniin, jossa katsottiin mm. miten kehoa pitäisi käyttää erilaisissa käännöksissä agilityssä), esteklinikkaan (jossa me katsoimme keppejä, niissä meillä on tarvetta saada ne itsenäisemmiksi ja nopeammiksi) sekä juoksukontaktitreeniin (josta itse halusin kuulla teoriaosuuden, sillä olen miettinyt pitäisikö A-esteelle vaihtaa juoksukontaktiin). Kepeillte sainkin työkaluja ja nyt näin kauan kun on ensimmäisesti leiristä mennyt, niin alkaa kepit olla melko hyvällä mallilla. Toki niiden eteen pitää yhä tehdä töitä, mutta meininki on nyt huomattavasti parempi kuin ennen!

Sunnuntaina ohjelmassa meillä Aidan kanssa oli treenit rytmittämisestä, omista/parhaista suoritusvalinnoista sekä peruskestävyys fysiikkatreenit. Lisäksi pääsimme osallistumaan mentaalivalmennusluennolle. Rytmittämistreenit on kyllä niin tarpeellisia meille! Aida on ihan äärettömän nopea ja mä ihan äärettömän hidas tai kun vauhtiin pääsen niin en enää huomaakaan hidastaa silloin kuin pitäisi. Niitä me kyllä tarvitaan vielä paljon paljon lisää! Fysiikkatreeneihin en valitettavasti päässyt osallistumaan, koska olin kipeä, mutta seurailin sitten muiden treenejä ja yritin imeä niistä jotain tietoa.

Ensimmäinen leiri oli ihan huippu! Paljon paljon tietoa, uutta oppia ja paljon mietittävää tulevaisuuteen. Etenkin mentaalivalmennuksesta pidin äärettömän paljon. Meidän mentaalivalmentaja on todella asiansa osaava ja hänen luentonsa vie mennessään. Molemmilla hänen pitämillä luennoilla en ehtinyt yhtään tekemään mitään muuta (niin kuin mulla usein on pahana tapana) kuin keskittymään täysillä luentoon.

Kaikki treenit ja luennot olivat mielenkiintoisia. Juoksukontakteista minulla ei ole aikaisempaa kokemusta, joten oli hyvä saada niistä teoriatietoa. Vielä en ole päätöstä tehnyt muuttuuko Aidan A-este juoksukontaktiksi, mutta ainakin Jannin tulen jossain kohtaa opettamaan juoksukontakteihin.

Harmittaa, kun tämän postauksen kirjoittaminen on venynyt näin pitkälle. Näin ollen en oikein osaa sanoa enempää, mutta sen osaan sanoa, että tää on kyllä kaikille aktiivisesti agilityä harrastaville ja kisaaville ihan huippuvalmennusta! Eli ehdottomasti, jos mietit mukaan hakemista, niin ensi kesänä kannattaa hakemus laittaa!

Seuraava leiri onkin sitten jo ensi viikon viikonloppuna. En malta enää odottaa! Paljon taas uutta tietoa tulossa, niin siistiä!

nimijuttu

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

SERT-H x 2!

Ai vitsit, mä olen niin ylpeä itsestäni sekä koirastani! Me ollaan menty ihan todella paljon eteenpäin agilityssä ja vihdoin se alkaa näkyä tuloksissakin. Nousimme kolmosiin viime vuoden lopulla ja kolmosissa kisaamisen aloitimme tammikuussa. Emme saaneet ennen sm-kisoja ainuttakaan hyppärinollaa, vaan jokaisella hyppärillä tuli aina virheitä. En pysynyt koiran perässä, rytmitys ei toiminut. Olin aina jäljessä, jolloin tietenkin tuli virheitäkin, kun koira vain yritti parhaansa mukaan toteuttaa jotain epäselvistä ohjeistani.

Nyt meillä on jo hyppärinollia vähän liikaakin sm-kisoja ajatellen! :D Niitä on nimittäin jo kolme, nyt tarvisi sitten oikeasti alkaa tekemään niitä nollia taas agilityradoiltakin! Ensimmäisen hyppärinollan teimme sm-kisaviikonloppuna Lahdessa perjantaina, kun siellä oli ihan normaalit kisat. Toisen hyppärinollan teimme viime viikonloppuna Porissa. Olimme sijalla 1/25 etenemällä 4,34 m/s sekä saimme meidän ensimmäisen SERT-H:n.

Tuorein nolla hyppäriltä tuli tänään Raumalla. Olimme sijalla 1/27 etenemällä 4,71 m/s sekä meidän toinen SERT-H! Tuntuu ihan äärettömän hyvältä, kun olemme selvästi löytäneet koiran kanssa yhteisen rytmin! Aina on paljon kehitettävää ja paljon paljon on sellaista mitä haluaisin kehittään, mutta on ihanaa huomata kehitys, jonka olemme saavuttaneet.


Porin kisoissa hyppärillä alkurata lähti tosi kivasti. Kepeille vientiä hieman jännitin, sillä mietin kuinka olen koiran edessä ja miten saan sen näkemään oikean välin. Kepeille vienti sujui tosi kivasti ja sujuvasti mielestäni, joten jännitys osoittautui turhaksi. Kolmanneksi viimeisen ja toiseksi viimeisen esteen välissä jouduin melkoisesti pelastelemaan. Valssi oli myöhässä sekä kaiken lisäksi vielä valuin takaperin itse... Koira kuitenkin loppu viimeksi tuli kiltisti ohjaukseeni ja pääsimme puhtaasti maaliin saakka. Tiivistettynä hyvä rata! Taisteltiin ja selvittiin ja saatiin se ensimmäinen hyppysertikin. 


Tänään hyppyrata sujui mielestäni oikeastaan täydellisesti. Rata meni ihan äärettömän siististi ja katson videota uudestaan ja uudestaan. Koira meni todella nopeasti ja itse ihan oikeasti olin oikeassa paikassa ja vielä oikeen aikaankin! Tästä radasta olen todella ylpeä. Tämä rata oli myös toinen piirinmestaruusradoisa ja näin ollen lähdinkin kärkisijalta toiselle piirinmestaruusradalle. Harmittavasti toinen piirinmestaruusrata ei sitten enää onnistunutkaan vaan onnistuin sähläämään sen hylyksi. Pääasiassa meno oli kuitenkin silläkin radalla hyvää, joten pitää olla tyytyväinen! 

Olen niin tyytyväinen! Tällaisilla tuloksilla saa Sagin rankingiinkin melkosen hyviä pisteitä, tähän menoon kun jatketaan, niin voidaan vaikka päästä maajoukkuekarsintoihinkin ensi kesänä! ;) Jos vaikka lähtis sitä tavoittelemaan ihan tosissaan!

nimijuttu

maanantai 8. elokuuta 2016

Paluu blogin pariin

IMG_8398
Yyterin koirarannalla
IMG_8386

Huh, aika on mennyt ihan äärettömän vauhdikkaasti ja blogi on jäänyt kaiken touhun keskellä unholaan. Nyt kuitenkin josko yrittäisi palailla taas blogimaailmaan, kerrottavaa kun olisi vaikka ja mistä!

Kesän aikanahan olemme osallistuneet agilityn sm-kisojen joukkuekisaan, tulleet valituiksi Agilityliiton TopTeamiin, pitäneet kisatauon, aloittaneet dobon Aidan kanssa ja rallytokon Jannin kanssa ynnä muuta ynnä muuta. Huh huh, olisi niin paljon kerrottavaa, etten oikein edes tiedä mistä aloittaisin!

Vaikka sm-kisoista on kulunut jo aikaa melkoisesti, tahdon silti paneutua siihen ihan omassa postauksessaan, joten palataan siihen aiheeseen mahdollisimman pian. Mutta, miten me päädyttiin mukaan Sagin TopTeamiin? TopTeamista voit lukea lisää tästä linkistä!

Viikkoa ennen TopTeam haun sulkeutumista bongasin kyseisen valmennusrenkaan. Lukiessani siitä totesin vaan, että vau, vielä jonain vuonna mekin olemme Aidan kanssa mukana TopTeamissa. Siltä istumalta myös päätin, että piru vie, mähän laitan hakemuksen jo nyt ja katsotaan riittääkö se mukaan valitsemiseen. 

Hain siis mukaan ihan vaan sillä ajatuksella, että enhän mä siinä mitään häviäkään, joten kokeillaan. Täytyypä sanoa, että kyllä kannatti. Ennen juhannusta tuli tieto valinnasta ja olin haljeta riemusta! Ihan oikeesti, meidät on valittu mukaan! Ihan mieletöntä! Ensimmäinen leiri on tämän kuun lopulla Helsingissä enkä malttaisi enää yhtää odottaa. Uskon, että tämä vuoden mittainen valmennussysteemi vie meitä ihan äärettömästi eteenpäin ja lähemmäs meidän unelmia. Palataan siis TopTeam tunnelmiin toivottavasti syyskuun alussa!

Janni on kasvanut ihan hirmuisesti ja osoittautunut aivan älyttömän ihanaksi perheenjäseneksi, josta varmasti tulee myös loistava harrastuskaveri. Ollaan aloiteltu jo rallytokon ja agilityn alkeita; rallytokoa kurssilla ja agilityä pääsääntöisesti omatoimisesti, mutta myös toisinaan meidän valmentajan silmien alla. Jannistakin voisin kirjoittaa ihan oman postauksen, kunhan vain ehdin. 

Mites teidän kesät on sujuneet? :) Meillä on ainakin mennyt vauhdikkaasti, mutta hyvin. :D

nimijuttu

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Pentukuulumisia!

IMG_8044

IMG_8050

IMG_8070

IMG_8071

IMG_8090

Heipähei! Aika on taas mennyt niin vauhdikkaasti, etten ole tajunnutkaan kauanko edellisestä blogikirjoituksesta on aikaa! Meillä on pennun kanssa lähtenyt yhteiselämä melkoisen mukavasti käyntiin. Pentu on reipas ja aktiivinen, mutta osaa ottaa monissa uusissa tilanteissa aika lunkisti. 

Aida on ottanut tulokkaan aika hyvin vastaan. Pientä mustasukkaisuutta on ilmassa, sillä Aida esimerkiksi on vähentänyt syömistään, vaikka sillä normaalisti on äärettömän hyvä ruokahalu eikä se tunnu saavan ikinä mielestään riittävästi ruokaa. Aida on kuitenkin leikkinyt pennun kanssa ja on selvästi kiinnostunut siitä. Eiköhän niistä hyvät kaverit tule, kunhan kunnolla tutustuvat!

Alkuviikon olenkin ollut pennun kanssa avopuolisoni vanhemmilla, sillä heillekin tuli pentu samasta pentueesta ja ovat vielä olleet tämän alkuviikon töissä. Sisarukset ovatkin painineet sunnuntaista tähän päivään saakka lähes taukoamatta... :D Melkoista menoa, tuntuu, että leikit vain muuttuvat rajummiksi päivä päivältä! Täytyy kyllä sanoa, että näiden kahden pennun touhuja kun on seuraillut muutaman päivän, niin en ikinä ottaisi kahta pentua yhtä aikaa! :D Kauhea työ!

Jannin kanssa olemme tutustuneet uusiin ihmisiin, keskustan hulinaan, agilityhalliin (ja jopa hieman opeteltu esteen tarjoamista!) sekä nähty myös lapsia. Ollaan poikkeiltu myös muutamassa eläintarvikeliikkeessä sekä huomenna olisi tarkoitus mennä pentupaineihin ensimmäistä kertaa. 

Janni on kyllä aivan huippu pentu enkä millään malta odottaa millainen harrastuskaveri siitä oikein tuleekaan! Neiti on kyllä juuri täydellinen meidän perheeseen. ♥ 

nimijuttu

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Pennun kotiutumiseen valmistautumista

IMG_7600

IMG_7599

Voi tätä odottamisen tuskaa! :D Mikään muu ei pyöri mielessä kuin pentu, joten pahoittelut siitä, että jo nyt näitä pentuhehkutuksia tulee täältä blogista löytymään urakalla... Aidakin pääsi ensimmäistä kertaa hieman haistamaan pentua sunnuntaina. Aidan mielestä pentu oli hieman ällöttävä! Pentua taas kiinnosti kovin uusi tuttavuus, mutta väsymykseltään ei kauheasti jaksanut touhuta. Mutta nyt postauksen aiheeseen! Miten meillä on valmistauduttu jo tulevaan pennun kotiutumiseen? Paljon on mietitty ja pähkäilty, mutta loppu viimeksi vielä on tehtävää ja valmisteltavaa! 

Näitä meillä on pohdittu ja järjestelty:

1. Pennun tarvikkeet

Päätin jo alkujaan, että pentu saa pärjätä Aidan vanhalla pannalla ja taluttimella kunnes kasvaa niistä ohi. Aidan pentuajan taluttimet ja pannat ovat kuin uusia, joten miksi ostaa lisää. Pentu kuitenkin kasvaa niin äkkiä, että en koe tarpeelliseksi heti ostaa uutta. Odotan kuitenkin jo innolla, että pääsen ostelemaan pennulle vähän isompien koirien tarvikkeita, niitä kun ei meiltä tietenkään löydy! ;) 

Ruokakuppi pitäisi ostaa, mutta jos en löydä sopivaa vielä, niin kyllä meiltä jonkinlainen löytyy. Uusin samalla Aidan ruokakupin ja haluaisin löytää neideille saman tyyliset nätit kipot, mutta eri kokoiset. Katsotaan, milloin sopivat osuvat kohdalle! Siihen asti mennään vanhoilla.

Turkinhoito tarvikkeet meiltä jo löytyykin omasta takaa, niihin ei siis tarvitse nyt panostaa aivan heti. Kynsienleikkaukseen pitää ostaa jossain vaiheessa uudet leikkurit, sillä vanhat alkavat olla jo turhan tylsät ja olen niiden kanssa jo jonkin aikaa tuskaillut Aidan kynsienleikkauksen parissa. 

Ruokiakin olen aikani kuluksi selaillut ja pohtinut, mikä voisi olla se ruoka, jota syötän. Toki aloitellaan sillä, mitä kasvattaja antaa pennun mukaan sekä mahdollisesti sillä jatketaankin. Haluan kuitenkin perehtyä erilaisiin ruokiin ja miettiä sitten, mihin päädyn. 

2. Kodin rajaus

Haluan hieman rajata asuntoa, jotta pennun on turvallista jäädä jossain kohtaa yksin kotiin. Olohuoneen rajaamme pentuaitauksella pois, sillä olohuoneessamme on paljon sähköjohtoja ja muutakin tilpehööriä, jotka voi olla pennulle vaaraksi. Lisäksi makuuhuoneen rajaamme pois koiraportilla, jonka kolosta jossain kohdin Aida pääsee pentua turvaan makuuhuoneeseen (kunhan pentu on sen verran iso, ettei mahdu siitä kolosta...). Pennulle jää siis keittiö, pitkä käytävä ja olohuoneesta yksi iso nurkkaus, jossa on peti. 

3. Pihan aitaus

Asumme rivitalossa ja pihan aitaaminen on ollut jo kauan suunnitteilla. Se on kuitenkin venynyt ja venynyt, kun ei varsinaisesti ole siihen ollut tarvetta. Aida oli jo iso silloin kun tähän muutimme, joten sen kanssa olemme omassa pihassa pystyneet ulkoilemaan vapaana ilman aitaakin. Nyt kuitenkin pennun saapuessa haluan, että piha on aidattu ja koirat pääsevät pihaan keskenään peuhaamaan. 

Aidan rakennus onkin jo aloitettu, vielä hieman viimeistelyä! Aika kiva tulee kyllä, kunhan aita on valmis. Siitä tulee jopa niin hyvä, että luultavasti jossain vaiheessa pystyy koirat pistämään ulos hetkeksi vaikkapa keskenäänkin ilman valvontaa. Kunhan ensin varmistuu, että molemmat koirat pysyvät aidan takana hyvin ilman yritystäkään päästä pois. 

Tällaisia valmisteluita meillä ja pohtimisia meillä (+ varmaan sata muutakin asiaa). Miten muut ovat valmistautuneet silloin, kun pentu on saapumassa taloon?

nimijuttu

Pikkusisko ♥

IMG_7744

IMG_7819

IMG_7685

IMG_7625

IMG_7611

IMG_7595

Ehkä nyt uskallan jo tämän julkaista; Aida saa "pikkusiskon"! Haave toisesta koirasta totetuu ja haave siitä maxi-kokoisesta koirasta agilityyn sekä muutenkin erilaisiin harrastuksiin! Jotenkin mielessä on muhinut ajatus hieman isommasta koirasta, vaikka pikku koirat kovin näppäriä ovatkin monessa asiassa! Ja nyt se totetuuu, olo on jälleen kuin pikkulapsella! 

Uusi perheenjäsenemme siis on australianpaimenkoira narttu, jolla on nyt ikää huimat kuusi viikkoa. Ei siis enää kauaa, että neiti saapuu ilahduttamaan meitä! Kuvista ehkä pystyy päättelemään, kuka hän on, jonka ainakin tällä tietoa olisi tarkoitus meille saapua? ;)

Voi pentu! Olen pyöritellyt rotuja mielessäni jo itseasiassa melko pian Aidan saavuttua. Toinen harrastuskoira on ollut haaveissa pitkään, mutta olen ensin halunnut saada Aidan koulutettua mahdollisimman pitkälle. Olen tietenkin myös halunnut saada sen käytöksestä sellaisen, että toisen koiran saavuttua voisi hetken keskittyä pääasiassa pennun kouluttamiseen. Haaveissa pyöri, että Aidan ollessa 2-4 -vuotias, sille saapuisi kaveri. Aika nappiin siis menee, sillä Aida on nyt 2,5-vuotias!

Rotuhaaveina minulla on ollut australianpaimenkoira, australiankelpie sekä bordercollie. Paimenroduista siis on haaveiltu! Päätös on ollut vaikeaa, sillä jokaisessa haaveilemassa rodussani on ne tietyt piirteet, jotka houkuttelevat. Loppujen lopuksi australianpaimenkoira alkoi tuntumaan siltä oikealta rodulta ja vaikuttipa päätökseen myös se, että pentu on kasvattajalta, jonka tunnen sekä tunnen pentujen emän. Olen nähnyt pentujen emää harrastusten parissa ja päässyt sitä itsekin ohjaamaan agilityradalla treeneissä. 

Katsotaan, mihin me tämän neidin kanssa päädytään! Innolla lähdetään taas kaikkeen mukaan! Pentuarkea odotellessa... :D Pentukurssille on jo ilmottauduttu, jotta varmasti tulee lähdettyä pelkän pennunkin kanssa reissuun. En malta enää odottaa! 

Pian siis agilityjuttujen ohella tulee varmastikin olemaan juttuja pennun kasvattamisesta sekä kaikesta, mitä pennun kanssa päästään touhuilemaan. On taas niin ihanaa päästä puuhailemaan pennun kanssa! ♥ 

nimijuttu

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Agilitykisat, Pori 10.4.2016

Sunnuntaina kisailtiin Porissa, tällä kertaa myös vanhempieni karkeakarvaisen mäyräkoiran Titan kanssa. Jälleen kisavideoita siis, olkaapa hyvä! :D


Titan kanssa siis aloitimme aamulla kahdeksalta Mini 1 -luokan agilityradalta. Radalle lähtiessä olimme vielä yhtä luvaa vailla ja mäyriäinen hoiti homman kotiin! Titta sattui olemaan oikealla tuulella ja suoritti jopa kepit äärettömän hienosti, ne kun ovat neidin mielestä melkoisen tylsät useinkin.... :D Olimme jaetulla ensimmäisellä sijalla, joten jouduimme vielä suorittamaan radan uudestaan, jotta saatiin paremmuusjärjestys. Uusintakierroksella olisimme saattaneetkin saada nopeamman ajan, mikäli Titta olisi suorittanut keinun, mutta hyppäsi sieltä alas jo ennen kuin keinu lähti yhtään laskeutumaan. Niimpä jouduimme sen ottamaan uusiksi ja aika oli jo hävitty siihen mennessä. Sijoituksella ei kuitenkaan ollut meille merkitystä, pääasia että neiti sai viimeisen luvan ja nyt saammekin jatkossa kisailla Mini 2 -luokassa. 



B-radalla eli hyppärille lähdimme rennoin mielin ensimmäistä kertaa kakkosluokkaan. Tulokseksi tuli 10 virhepistettä + aikavirheet. Ensin kielto, koska itse lähdin liian hätäisesti etenemään, jolloin koira lähti hyppäämisen sijaan perääni. Huomasin radan aikana, että Titta oli jo hieman väsynyt eikä näin ollen jaksanut keskittyä keppeihin heti, joten jouduimme ne uusimaan. Siihen meni aikaa sekä sieltä tietenkin tuli se toinen vitonen. 

Oli äärettömän hauskaa kisailla Titan kanssa pitkästä aikaa! Titan vauhti on tietenkin Aidan vauhtia huomattavasti rauhallisempi ja täysin erilaiset koirat, niin ohjaus on aivan erilaista. En oikein tiennyt, miten olisin ohjannut, kun aikaa tuntui olevan niin paljon! :D Täytyy yrittää kesän SM-kisojen jälkeen taas keskittyä Titankin kanssa kisailuun, josko saataisiin neiti kolmosiin, niin tulisi napattua se useammin kisareissuille matkaan mukaan.



Alku lähti radalla hienosti käyntiin. Homma sujui A:lle asti mielestäni melkoisen sujuvasti, kunnes sitten vapautin A:lta hieman liian aikaisin, tai siis olin itse vielä hieman väärässä asennossa ja näin ollen koira pääsi karkaamaan hypyn sijasta muurille. Loppu rata tultiinkin vain sitten jotenkin loppuun asti. 

Olen tuosta alkuradasta todella tyytyväinen, sillä mielestäni se oli haastava. Etenkin keppikulma oli haastava, mutta tein ohjauksen kanssa ratkaisun, johon olen tyytyväinen sillä se toimi. Jos olisin ohjaunnut toiselta puolelta olisin luultavasti omalla liikkeelläni peittänyt keppien aloitusta. 



Hyppyrata menikin sitten tosi kivasti! Tuloksena 5 virhepistettä, joka tuli keppien jälkeiseltä hypyltä. Ohjasin jotenkin niin, että se sekoitti koiran askeleet ja se pudotti riman. Harmittaa, kun en videolta näe kunnolla mitä siellä esteellä tapahtuu, mutta tiedän, että riman putoaminen oli minun syyni. Loppurata sujuikin puhtaasti. Olin kuitenkin käännöksissä liian myöhässä ja kaarteet valuivat lähes joka kohdassa liian pitkiksi. Etenemä tällä radalla oli n. 4,5 m/s eli mitäköhän se olisikaan mahtanut olla, jos kaarteet olisivat olleet sellaiset kuin olisi optimaalista! Huh huh! Olen tyytyväinen, että hyppäri onnistui näin hyvin ja mielestäni tämäkin oli haastava rata. Hyppärit kun ovat meille haastavia, niin siihen nähden äärettömän hyvä rata!

Seuraavat kisasuunnitelmat ovatkin sitten varmaankin vasta tämän kuun lopulla. Silloin jatkuu taas nollajahti!

nimijuttu

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Tavoitteita tälle vuodelle

IMG_7058

Mitä tavoittelemme tänä vuonna Aidan kanssa? Tavoitteita on jo kovin yritetty saavuttaa, mutta vielä on matkaa! Kirjoitetaan ne nyt sitten, kun niin tuore blogi ettei ole vielä ehtinyt, vaikka vuosi on jo pitkällä. Tässä niitä nyt sitten tulisi:

♥ Agilityn SM-kisoissa oman seuran joukkueeseen pääseminen

♥ Agilityn SM-kisoissa yksilökisoissa starttaaminen eli SM-nollien metsästäminen ennen kesäkuuta (3 on tämän hetkinen tilanne!)

♥ Kisakokemuksen kerääminen

♥ Ahkera valmentautuminen ja kehittyminen agilityn parissa, yhteistyön paraneminen

♥ Rallytoko kisoihin osallistuminen syksymmällä

Näillä mennään siis tämä vuosi, katsotaan mitä kaikkea saammekaan aikaan. Harrastaminen tuon neidin kanssa on parasta ikinä eli motivaatio on kohdillaan. Paljon on töitä edessä, etenkin nyt ajatellen noita SM-kisoja. Koira on vielä nuori ja minä melko kokematon ohjaaja, eli haastetta riittää. Kiire meillä ei oikeasti ole, mutta olisihan se huippua siellä päästä jo tänä vuonna starttaamaan ja suunnata sitten ensi vuonna suuremmilla tavotteilla sinne!

Kisapainoitteista siis on! Pääasiassa tavoitteet koskevat agilityä, mutta haaveissa olisi myös käydä tutustumassa rallytoko kisoihin, sillä rallytokoa on alkeis- ja alkeisjatkokurssi takana sekä nyt treenailemme omatoimiryhmässä sitä aina silloin tällöin. Olimme itseasiassa viikonloppuna ensimmäistä kertaa tänä vuonna treenaamassa sitä!

Millaisia tavoitteita teillä on koirienne kanssa? :)

nimijuttu

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Agilitykisat Tampere 3.4.2016

Sunnuntaina kävimme jälleen kisailemassa Tampereella. Tällä kertaa matkaan tarttui vain pelkkiä hylkyjä, mutta ei se mitään! Täytyy todeta, että radat olivat haastavia ja jokaiselta radalta löytyi myös todella hyviä pätkiä eikä ne nollat nyt sitten niin kaukana taaskaan olleet. Ei muuta kuin videoiden pariin!


Aloitimme hyppyradalta. Hyppyradat tosiaan ovat meille vaikeita, tai siis minulle, sillä en vain meinaa saada pysymään pakettia kasassa, kun vauhti on kokoajan kova. Tähän päälle vielä joka kertainen ensimmäisen radan aivan liian suuri jännitys, niin homma on valmis. Kaikki lähti kuitenkin tällä radalla käyntiin hyvin, mutta kepeillä yritin irrottautua mahdollisimman paljon, mutta koira ei sitä kestänyt. Itsenäisempi keppien treenaaminen onkin listallamme ja sitä treenataan jatkossa paljon, sillä kepeiltä on kyllä päästävä irrottautumaan ja koiran on suoriuduttava niistä paljon itsenäisemmin kuin tällä hetkellä. Loppurata mentiinkin sitten vain hyvällä fiiliksellä, jäi sieltä joku estekin välistä oman ohjausvirheen takia. 


Alkurata lähti hyvin liikkeelle, kunnes sitten varmistin putkelle menoa liikaa ja koira pääsi livahtamaan väärään päähän. Olen kuitenkin tyytyväinen, koska minä etenen! Mun ohjaus etenee ihan oikeasti, vitsit! Mulla kun on tapana jäädä vähän turhia odottelemaan, jolloin jään auttamattomasti jälkeen. Hylkäyksen jälkeen tapahtui myös se virhe, mitä olin ennen rataa ajatellutkin. Koira siis ennen tuota toista putkea pääsi livahtamaan yhden ylimääräisen hypyn, koska oma ohjaus osoitti juuri sinne. Vaikka niin olin asiaa ajatellut... :D

Tätä videota katsoessani kuitenkin huomaan, että hitto mähän sallin koiran varastavan jokaiselta kontaktilta? Tähän on nyt puututtava ennen kuin homma lähtee käsistä. Ennen en ole tällaista huomannut, mutta nyt oli kyllä neidillä turhan hätäiset lähdöt. 


Älyttömän hienoa menoa, kunnes sitten putken jälkeen ennen rengasta koira pääsee livahtamaan ylimääräisen esteen. Ja miksi? No siksi, kun minä en jarruttanut sitä ennen putkeen menoa ja kertonut sille riittävästi mihin pitää tulla.... Koiran kaari vei sen suoraan kyseiselle esteelle... Keppien jälkeen ohjauskuvio oli vähän sähläystä eikä sitä mitä piti. Piti ehtiä tekemään persjättö keppien jälkeen ja muurin jälkeen valssi. Jäljessä olin kuitenkin, joten eipä onnistunut. Tähän rataan olen kuitenkin todella tyytyväinen. Tällä radalla homma toimi ja kontaktitkin meni oikein ilman varastelua, mutta silti ripeästi. 

Seuraavaksi sitten kisaammekin sunnuntaina täällä Porissa! Siellä starttaan kaksi starttia Aidan kanssa ja lisäksi mäyräkoira Titta pääsee starttaamaan ykkösiin kaksi starttia. Sunnuntaita odotellessa siis!

Sain vihdoin aikaan myös esittelysivut, joten käykäähän kurkkaamassa nekin! :)

nimijuttu

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Agilitykisat Tampere 28.3.2016

Heippahei, vihdoin täällä! Kevät on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin, sillä olen itse ollut työharjoittelussa eikä näin ollen ole aika eikä energia riittänyt mihinkään ylimääräiseen. Uusi blogikin on jäänyt vallan sivuun, mutta nyt on aika ryhdistäytyä. 

Tulin innoissani kirjoittamaan, ajatuksenani lisätä kuvia Yyterin koirarannalta. Kävipä siinä sitten kuitenkin niin, että yksikään kuva ei ollut tarkentunut oikein, koska linssi oli ollut likainen.... :D Jep jep, se siitä, että mulla kerrankin oli kamera matkassani! Löydettiin rannalta kaiken lisäksi ihana shelttipentu, viisi kuukautta vanha, ja Aida leikki sen kanssa pitkään. Olisi ollut niin kiva lisätä näistä leikeistä kuvia tännekin, mutta ehkä sitten ensi kerralla!

Onneksi agilitykisoista riittää videoita jaettavaksi, joten tässä niitä tulee! Aloitetaan uusimmista ja jatkan seuraavaan postaukseen vanhempia videoita.


Aloitimme maanantaina agilityradalta, josta sitten hyvästä alusta huolimatta tuli hylky. Ensin keppivirhe, johtuen siitä, että tuollaista keppikulmaa olemme loppu viimeksi treenanneet aivan liian vähän ja toisekseen en selvästikään osannut ohjata koiraa kepeille riittävän selkeästi. Hylkäys tuli, kun koira ei lähtenytkään takaa kiertoon melko loppupäässä rataa. Harmittaa, kun videosta ei näe, mitä siellä oikein tapahtuu, mitä oikein tein väärin. Luotin varmaan liikaa, että koiran kaari veisi sen automaattisesti takaakierrolle, mutta se kääntyikin tiukemmin ja sitten alkoi vain tarjoamaan jotain, jotta pääsisimme jatkamaan. 


Hyppyradalla meno oli jo tosi toimivaa, mutta oman mokan takia tuli hylky jo melko alussa! Koira jäi selän taakse ja hyppäsi esteen väärään suuntaan. Siihen asti ja sen jälkeen homma toimi, joten eipä oikeastaan harmita. Hyppyradoilla olen usein jäänyt jälkeen, kun koira on niin nopea, mutta tällä radalla olin pääasiassa hyvin hommassa mukana.


Agirata, jonka videon olen kattonut ainakin 101 kertaa, niin hyvältä ohjaaminen tuntui radalla ja niin kivalta meno näyttää videolla! Kaikki meni nappiin ja sen ansiosta etenemä 4,55 m/s, jolla sitten irtosi sija 3/45 sekä Sert-A. Nyt meillä onkin kaksi Sert-A:ta kasassa eli ensi vuoden alkuun mennessä tarvisi saada vähintään H haettua jostain näyttelyistä, jotta saisin Aidan agilityvalioksi. Vielä kaarteita pienemmiksi ja kontaktit nopeammiksi, niin vitsit, kun etenemät alkaa näyttää entistäkin paremmilta!

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen ratoihin. Huomaan itse selvää kehittymistä omassa ohjauksessani ja radoilla on paljon hyviä pätkiä. Nyt meillä on 3/7 nollaa sm-kisoihin vaadittavista nollista. Katsotaan ehdimmekö saada loputkin kasaan ennen kesäkuun alkua!

nimijuttu

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Millainen koira Aida on?

1390725_10202447874851863_842854752_n
IMG_7301m
Ennen oman koiran hankintaa, toivoin koiralta monia asioita. Halusin koiran harrastuskaveriksi, halusin, että se on nopea agilityradalla, on miellyttämisenhaluinen ja minä olen sille ykkönen aina. Toki halusin myös terveen koiran, jonka kanssa saan viettää mahdollisimman pitkän ajan. Millaisen koiran sitten sainkaan?

Aida on rauhallinen kotioloissa, mutta agilitytreeneissä se on täyttä tulta ja tappuraa. Se ei tiedä mitään parempaa kuin agilityradalla kiitäminen. Se antaa siellä kaiken itsestään ja komentaa minua, kun en ohjaa oikein riittävän ajoissa. Se tekee kaiken miellyttääkseen. Agilityssäkin se yrittää aina kaikkensa ja toisinaan jopa liikaakin, kun kuski on myöhässä niin koira on jo ehtinyt tarjoamaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot... :D 

Ykkönen olen koiralleni ja se on ihanaa. Toki Aidalla on myös muita ihmisiä ympärillään, joita se rakastaa yli kaiken, mutta selvästi se on silti minussa kiinni kaikista eniten. Arkuutta neidistä kuitenkin löytyy liikaa. Sitä kun saisi hieman pienemmäksi, olisi elämä paljon helpompaa. Pentuaikoina tein kaikkeni, jotta koirastani ei tulisi arka, eikä se sitä pentuna ollutkaan. Se tapasi kaikki ihmiset mielellään, samoin toiset koirat. Sitten ilman mitään sen suurempaa syytä, olisiko ollut yhdeksän kuukauden iässä, se alkoi pelkäämään vieraita miehiä sekä myös omaa isääni (jonka kanssa oli ollut paljon tekemisissä). Yhä tänäkin päivänä Aidan mielestä vieraat miehet on pelottavia (paitsi agilityradalla ne eivät häiritse, vaikka juoksisivat mm. ihan puomin vieressä). Myös suurin osa uroskoirista on Aidan mielestä kamalia, eikä se halua tehdä niiden kanssa tuttavuutta. Aida on siis selvästi miesrasisti! Voi sitä...

Aidan kouluttaminen on kuitenkin ollut äärettömän helppoa. Esimerkiksi vapaana olo on aina ollut sille täysin luonnollista eikä se ole toistaiseksi vielä kertaakaan kyseenalaistanut luoksetuloa tai kiinni antamista. Ei edes pentuna, kun vapaana oloa ei paljon ollut vielä ollutkaan. Olenkin miettinyt, että jos jossain vaiheessa toisen koiran saan ja se ei olekaan näin helppo, niin mitenköhän selviän? Aida on todella nopea oppimaan ja siitä syystä sen kanssa onkin ihana harrastaa ja touhuta. Väliin tämä nopea oppisuuskin on haitaksi, sillä väliin huonotkin asiat tulee opittua liiankin nopeasti...

Olen onnellinen, että ensimmäinen oma koirani on juuri tällainen kuin se on. Elämä sen kanssa on helppoa, joten ei sovi toivoa kuin että seuraavan koirankin kanssa sujuisi yhtä mallikkaasti! Aida on kyllä juuri sitä, mitä harrastuskaveriltani toivon! ♥

nimijuttu

torstai 11. helmikuuta 2016

Me!

IMG_7077m


IMG_3427


Heippahei ja tervetuloa Mustavalkoista-blogin pariin! Uusi vuosi ja uudet kujeet, niin myös blogirintamalla. Muita blogeja kirjoitelleena, tuli hinku alkaa kirjoittaa meidän taipaleesta kohti taitavaa agilitykoirakkoa. 

Blogia kirjoittelee siis 22-vuotias nainen Porista. Opiskelen sairaanhoitajaksi viimeistä vuotta ja jouluna pitäisi sitten olla paperit kädessä. Harrastuksina minulla on koiran kanssa erilaiset aktiviteetit, salilla käyminen sekä hevoset. Blogin päätähtenä on  mustavalkoinen shetlanninlammaskoira Aida, viralliselta nimeltään Safirrubir Winter Pearl. Aida on 2-vuotias agilityhirmu ja unelmieni täyttymys.

Olen harrastanut agilityä ennen Aidaa useamman vuoden vanhempieni kahden mäyräkoiran kanssa. Muutettuani omilleni oman koiran hankinta alkoi olla mielessä aina vain enemmän ja enemmän. Tarkoituksena oli löytää nopea ja toimiva koira agilityharrastukseen kaveriksi sekä myös muihin lajeihin kokeilumielessä. Aidan kanssa aloitimme jo leikin varjolla agilityn alkeita lähes heti sen kotiuduttua. Nopean ja toimivan koiran todellakin sain! Nyt on itsellä iso opettelu, jotta alan pysymään koiran mukana ja saamaan oman ohjauksen kuntoon. 

Kisaiän tullessa täyteen starttasimme heti ensimmäiset agilitykisamme. Kisaikä neidillä tuli täyteen 25.4.2015 ja viime vuoden viimeisissä kisoissa nousimme mini3-luokkaan, joka olikin viime vuoden tavoitteemme.

Tavoitteemme ovat nykyisin korkealla! Tänä vuonna olemmekin alkaneet starttailemaan agilitykisoissa ahkerasti, sillä tarkoituksena olisi saada sm-kisoihin vaadittavat nolla-tulokset kasaan. Tällä hetkellä kasassa on vain 1 nollatulos, joten työtä on edessä! ;) Olisi aivan huippua päästä tuntemaan sm-kisojen fiilis jo tänä vuonna! Koira on vielä nuori, joten kiire meillä ei ole. Mutta jos tänä vuonna pääsisimme starttaamaan siellä, niin ensi vuonna voisikin sitten nostaa tavoitteet korkeammalle! 

Harrastamme viikoittain yhdessä valmennusryhmässä sekä lisäksi teemme omatoimitreeniä. Toisinaan käymme myös muissa valmennuksissa riippuen kuinka valmennuksia järjestetään!

Esittelysivut ja niin edelleen tulevat aikanaan, kun vain kaiken ehdin tekemään! Ulkoasukin on luultavasti vain väliaikainen, joten ehdotuksia ja vinkkejä saa ulkoasuun antaa! Tästä kuitenkin lähdetään liikkeelle. :)

Ensi kertaan! 

nimijuttu