Jep, meillä alkaa Aidalla mennä kisoissa viretila aina toisinaan yli. Havahduin sitä pohtimaan, kun eilisissä kisoissa Tampereella meillä meni ihan päin mäntyä keskimmäinen rata. Koira pääsi näkemään edellisen koirakon radalla, siirryimme oman vuoromme tultua lähtöön ja kaikki vaikutti olevan ok. Jätin koiran lähtöön ja siirryin itse kohtaan, josta olin ajatellut koiran vapauttaa. Vapautin koiran ja aloimme suorittaa rataa. Jo toisella esteellä, joka oli takaakierto, koira selvästi kiirehti ja komensi minua. Homma kuitenkin sujui vielä ja päästiinpä vielä kolmas, neljäs ja viideskin este.
Keppikulma oli haastava ja siinä tuli monella koirakolla virheitä. Niin myös meillä, vaikka yritin varmistaa. Aida, jolla viretaso oli jo inan liian korkealla, hermostui entisestään, kun eteneminen pysähtyi ja yritettiin löytää oikea keppiväli. Kepit suoritettiin ja sitten homma lähti lapasesta. Koira sinkoili minne sattui, meni mitä radalta löysi, mutta ei irronnut niille esteille, jonne sitä yritin saada menemään. Miten toimin itse? En tiedä. Yritin olla rauhallinen, mutta turhautti kyllä aikalailla. Koira räksötti ja raivosi jaloissa, sinkoili miten sattuu eikä kuunnellut.
Näitä ratoja on aina silloin tällöin. Onneksi ei usein, mutta mielellään niitä ei saisi tullakaan. Koska niitä ei vielä ole paljon, niihin vähiin pitäisi nyt keksiä jokin keino, millä tilanne saataisiin rauhoitettua ja homma haltuun. Aidahan on agilityssä äärimmäisen herkkä ohjaukselle ja todella kuuliainen. Sitten vain kun keittää yli, niin sitten myös keittää. Aida on myös rohkea, täynnä itsevarmuutta ja irtoaa todella hienosti pitkällekin, kunhan viretila on kunnossa.
Monet tuovat koiran halliin vasta juuri ennen omaa suoritusta. Meillä se ei toimi, sillä se tuli testattua alkuvuodesta, kun koiralla oli juoksut. Odottelimme hallin ulkopuolella ja vasta muutamaa koirakkoa ennen menimme halliin. Koira oli täynnä raivoa ja viretila nousi liian korkeaksi. Se ei selvästikään käsittänyt sitä, että halliin mennään vasta juuri ennen omaa vuoroa. Silloin useat radat olivat tuota luokkaa kuin nyt eilen yksi rata.
Treeneissä harvemmin vire nousee liian korkeaksi, vaikkakin Aida tekee agilityä aina täysillä. Sillä ei ole agilityssä rauhallista vaihdetta. :D Jotain meidän täytyisi keksiä kisaradoille, mutta vielä en tiedä mitä. Eilen ensimmäisellä radalla olimme jo ensimmäisen esteen edessä odottelemassa, kunnes rataa alettiin korjaamaan. Ajattelin kauhuissani, että miten saan koiran pysymään rauhallisena odottelemassa, mutta kyykistyin sen vierelle ja silittelin sitä. Pidin kevyesti kiinni ja puhuin rauhallisesti. Vaikka jouduimme varmaan n. minuutin odottelemaan, niin siitä huolimatta koira oli täysin rauhallinen. Teimme nollaradan ja voitimme luokan! Vitsit, sillä radalla todellakin homma toimi!
Ehkä yritän lähteä hakemaan rauhallisuutta noiden silittelyiden kautta lähtötilanteessa. Mutta se on vielä aivan auki, miten pitäisi toimia radalla, kun kesken rataa keittää yli. En jotenkin usko, että Aidalle toimisi se, että poistuisimme radalta, jos viretila on liian korkea. Luulen, että se ottaisi sitä melkoisesti päähän ja tilanne vain pahenisi seuraavalla radalla, koska se pelkäisi, että taas pian joutuu radalta pois. Sille agility on kaikki kaikessa ja se on kyllä melkoinen tosikko agilityn parissa. Onneksi meillä on osaava valmentaja ja onneksi olemme TopTeamissa mukana, eli eiköhän vielä löydy keino rauhoittamiseen tai lähinnä omaan toimintaani.
Onko muilla ongelmia kisatilanteissa koiran viretilan kanssa? Miten te olette toimineet? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia ja ajatuksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)