Millainen koira Aida on?

Ennen oman koiran hankintaa, toivoin koiralta monia asioita. Halusin koiran harrastuskaveriksi, halusin, että se on nopea agilityradalla, on miellyttämisenhaluinen ja minä olen sille ykkönen aina. Toki halusin myös terveen koiran, jonka kanssa saan viettää mahdollisimman pitkän ajan. Millaisen koiran sitten sainkaan?

Aida on rauhallinen kotioloissa, mutta agilitytreeneissä se on täyttä tulta ja tappuraa. Se ei tiedä mitään parempaa kuin agilityradalla kiitäminen. Se antaa siellä kaiken itsestään ja komentaa minua, kun en ohjaa oikein riittävän ajoissa. Se tekee kaiken miellyttääkseen. Agilityssäkin se yrittää aina kaikkensa ja toisinaan jopa liikaakin, kun kuski on myöhässä niin koira on jo ehtinyt tarjoamaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot... :D 

Ykkönen olen koiralleni ja se on ihanaa. Toki Aidalla on myös muita ihmisiä ympärillään, joita se rakastaa yli kaiken, mutta selvästi se on silti minussa kiinni kaikista eniten. Arkuutta neidistä kuitenkin löytyy liikaa. Sitä kun saisi hieman pienemmäksi, olisi elämä paljon helpompaa. Pentuaikoina tein kaikkeni, jotta koirastani ei tulisi arka, eikä se sitä pentuna ollutkaan. Se tapasi kaikki ihmiset mielellään, samoin toiset koirat. Sitten ilman mitään sen suurempaa syytä, olisiko ollut yhdeksän kuukauden iässä, se alkoi pelkäämään vieraita miehiä sekä myös omaa isääni (jonka kanssa oli ollut paljon tekemisissä). Yhä tänäkin päivänä Aidan mielestä vieraat miehet on pelottavia (paitsi agilityradalla ne eivät häiritse, vaikka juoksisivat mm. ihan puomin vieressä). Myös suurin osa uroskoirista on Aidan mielestä kamalia, eikä se halua tehdä niiden kanssa tuttavuutta. Aida on siis selvästi miesrasisti! Voi sitä...

Aidan kouluttaminen on kuitenkin ollut äärettömän helppoa. Esimerkiksi vapaana olo on aina ollut sille täysin luonnollista eikä se ole toistaiseksi vielä kertaakaan kyseenalaistanut luoksetuloa tai kiinni antamista. Ei edes pentuna, kun vapaana oloa ei paljon ollut vielä ollutkaan. Olenkin miettinyt, että jos jossain vaiheessa toisen koiran saan ja se ei olekaan näin helppo, niin mitenköhän selviän? Aida on todella nopea oppimaan ja siitä syystä sen kanssa onkin ihana harrastaa ja touhuta. Väliin tämä nopea oppisuuskin on haitaksi, sillä väliin huonotkin asiat tulee opittua liiankin nopeasti...

Olen onnellinen, että ensimmäinen oma koirani on juuri tällainen kuin se on. Elämä sen kanssa on helppoa, joten ei sovi toivoa kuin että seuraavan koirankin kanssa sujuisi yhtä mallikkaasti! Aida on kyllä juuri sitä, mitä harrastuskaveriltani toivon! ♥