sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Koiran viretila agilityssä

IMG_8090

Jep, meillä alkaa Aidalla mennä kisoissa viretila aina toisinaan yli. Havahduin sitä pohtimaan, kun eilisissä kisoissa Tampereella meillä meni ihan päin mäntyä keskimmäinen rata. Koira pääsi näkemään edellisen koirakon radalla, siirryimme oman vuoromme tultua lähtöön ja kaikki vaikutti olevan ok. Jätin koiran lähtöön ja siirryin itse kohtaan, josta olin ajatellut koiran vapauttaa. Vapautin koiran ja aloimme suorittaa rataa. Jo toisella esteellä, joka oli takaakierto, koira selvästi kiirehti ja komensi minua. Homma kuitenkin sujui vielä ja päästiinpä vielä kolmas, neljäs ja viideskin este. 

Keppikulma oli haastava ja siinä tuli monella koirakolla virheitä. Niin myös meillä, vaikka yritin varmistaa. Aida, jolla viretaso oli jo inan liian korkealla, hermostui entisestään, kun eteneminen pysähtyi ja yritettiin löytää oikea keppiväli. Kepit suoritettiin ja sitten homma lähti lapasesta. Koira sinkoili minne sattui, meni mitä radalta löysi, mutta ei irronnut niille esteille, jonne sitä yritin saada menemään. Miten toimin itse? En tiedä. Yritin olla rauhallinen, mutta turhautti kyllä aikalailla. Koira räksötti ja raivosi jaloissa, sinkoili miten sattuu eikä kuunnellut. 

Näitä ratoja on aina silloin tällöin. Onneksi ei usein, mutta mielellään niitä ei saisi tullakaan. Koska niitä ei vielä ole paljon, niihin vähiin pitäisi nyt keksiä jokin keino, millä tilanne saataisiin rauhoitettua ja homma haltuun. Aidahan on agilityssä äärimmäisen herkkä ohjaukselle ja todella kuuliainen. Sitten vain kun keittää yli, niin sitten myös keittää.  Aida on myös rohkea, täynnä itsevarmuutta ja irtoaa todella hienosti pitkällekin, kunhan viretila on kunnossa. 

Monet tuovat koiran halliin vasta juuri ennen omaa suoritusta. Meillä se ei toimi, sillä se tuli testattua alkuvuodesta, kun koiralla oli juoksut. Odottelimme hallin ulkopuolella ja vasta muutamaa koirakkoa ennen menimme halliin. Koira oli täynnä raivoa ja viretila nousi liian korkeaksi. Se ei selvästikään käsittänyt sitä, että halliin mennään vasta juuri ennen omaa vuoroa. Silloin useat radat olivat tuota luokkaa kuin nyt eilen yksi rata. 

Treeneissä harvemmin vire nousee liian korkeaksi, vaikkakin Aida tekee agilityä aina täysillä. Sillä ei ole agilityssä rauhallista vaihdetta. :D Jotain meidän täytyisi keksiä kisaradoille, mutta vielä en tiedä mitä. Eilen ensimmäisellä radalla olimme jo ensimmäisen esteen edessä odottelemassa, kunnes rataa alettiin korjaamaan. Ajattelin kauhuissani, että miten saan koiran pysymään rauhallisena odottelemassa, mutta kyykistyin sen vierelle ja silittelin sitä. Pidin kevyesti kiinni ja puhuin rauhallisesti. Vaikka jouduimme varmaan n. minuutin odottelemaan, niin siitä huolimatta koira oli täysin rauhallinen. Teimme nollaradan ja voitimme luokan! Vitsit, sillä radalla todellakin homma toimi!

Ehkä yritän lähteä hakemaan rauhallisuutta noiden silittelyiden kautta lähtötilanteessa. Mutta se on vielä aivan auki, miten pitäisi toimia radalla, kun kesken rataa keittää yli. En jotenkin usko, että Aidalle toimisi se, että poistuisimme radalta, jos viretila on liian korkea. Luulen, että se ottaisi sitä melkoisesti päähän ja tilanne vain pahenisi seuraavalla radalla, koska se pelkäisi, että taas pian joutuu radalta pois. Sille agility on kaikki kaikessa ja se on kyllä melkoinen tosikko agilityn parissa. Onneksi meillä on osaava valmentaja ja onneksi olemme TopTeamissa mukana, eli eiköhän vielä löydy keino rauhoittamiseen tai lähinnä omaan toimintaani. 

Onko muilla ongelmia kisatilanteissa koiran viretilan kanssa? Miten te olette toimineet? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia ja ajatuksia! 

nimijuttu

lauantai 19. marraskuuta 2016

Haaveita

IMG_7819

IMG_7806

IMG_7685
Kuvat pentueesta, josta Janni on. 

Päässäni on monta haavetta, joita haluaisin päästä toteuttamaan. Paljon erilaisia unelmia. Nyt pinnalle on kuitenkin noussut pidempi aikainen haave, oman kasvatustyön aloittaminen. Sinänsä se ei ole vielä ajankohtainen asia enkä tiedä onko se ajankohtaista tämän hetkisten koirieni kanssa. Aika näyttää, mutta sen tiedän, että haluan kasvattaa koiria pienimuotoisesti. Pienimuotoisesti tarkoitan sillä, että en halua itselleni (ainakaan toistaiseksi :D) suurta laumaa koiria, vaan pentuja tulee harvakseltaan silloin, kun minulla on siihen sopiva koira. Toki pentueita voi mahdollisesti tulla enemmän sijoitettujen koirien kautta. Jos osaan valita tulevaisuudessa, mikä pentu kannattaisi sijoittaa? Vaikeita asioita jo heti näin alkuun. :D

Miksi sitten haluan kasvattaa koiria? Haluaisin kasvattaa harrastuskavereita, jotka ovat tietenkin rodunomaisia, terveitä ja ihania perheenjäseniä. Olen aina haaveillut koirien kasvattamisesta. Nyt ajatukset kuitenkin ovat selkiytyneet siitä, millainen on minun mielestäni hyvä perheenjäsen ja harrastuskaveri. Haluan kasvattaa nimenomaan aktiivisia koiria, jotka ovat eri harrastuksissa parhaimmillaan. Itse olen täysin koukussa agilityyn ja näin ollen edellytän koiriltani tiettyjä ominaisuuksia, joita haluan myös tuleville mahdollisille kasvateilleni. Haluan, että koira on  mm. aktiivinen, miellyttämisenhaluinen, innokas, hyvä oppimaan ja viihtyy kuitenkin harrastusten lisäksi kotonakin ollen maailman huippu perheenjäsen. Urosvalinnoissani tulee siis luultavasti painamaan luonteen ja terveystulosten lisäksi myös harrastusnäytöt. 

Ihan ensimmäisenä kuitenkin haluaisin ensi vuoden aikana lähteä toteuttamaan unelmaani niin, että kävisin kasvattajan peruskurssin. Minulla on myös jo kennelnimi mietittynä (aikalailla päätettynäkin, jos se vaan menee läpi!), joten kasvattajan peruskurssin jälkeen haen jo kennelnimen valmiiksi. Sen jälkeen alkaakin sitten kova perehtyminen kasvattamiseen. Erilaisiin geenijuttuihin, rotuihin (tällä hetkellä shetlanninlammaskoira ja australianpaimenkoira) ja ehkäpä hieman myös perehtyminen erilaisiin uroksiin, jotta osaan sitten valita hyvän uroksen, kun on sen aika. 

Paljon on opittavaa, mutta haluan oppia ja haluan olla hyvä kasvattaja. Minua kiinnostaa kovasti erilaiset periytymisasiat, koirien terveysasiat ja niin edelleen. Nyt kun koulunikin alkaa olla loppusuoralla, voisi olla hyvä aika alkaa perehtyä koira-asioihin. Koulun ohella ei ole rahkeet riittäneet, mutta ehkä nyt sitten ensi vuoden alusta riittää vihdoin. Oppimisen lisäksi on tietenkin myös paljon pohdittavaa, mutta asioita on ihana pohtia, kun mielenkiintoa niihin riittää!

Onko muilla haaveita koirien kasvattamisesta? Millaisia asioita te olette jo pohtineet? Miksi haluaisit kasvattaa?
nimijuttu

torstai 17. marraskuuta 2016

1. TopTeam leiri

IMG_7058

Ensimmäinen TopTeam-leiri oli elokuun viimeisenä viikonloppuna ja siellä me oltiin Aidan kanssa jännittyneenä, mutta odottavaisin mielin. Leiri alkoi perjantaina yleisellä osuudella, jossa kerrottiin kaudesta sekä kuunneltiin pari luentoa. 

Lauantaina olikin sitten monta erilaista ryhmää, joista itse osallistuin suunnanmuutostekniikkaan (eli fysiikkatreeniin, jossa katsottiin mm. miten kehoa pitäisi käyttää erilaisissa käännöksissä agilityssä), esteklinikkaan (jossa me katsoimme keppejä, niissä meillä on tarvetta saada ne itsenäisemmiksi ja nopeammiksi) sekä juoksukontaktitreeniin (josta itse halusin kuulla teoriaosuuden, sillä olen miettinyt pitäisikö A-esteelle vaihtaa juoksukontaktiin). Kepeillte sainkin työkaluja ja nyt näin kauan kun on ensimmäisesti leiristä mennyt, niin alkaa kepit olla melko hyvällä mallilla. Toki niiden eteen pitää yhä tehdä töitä, mutta meininki on nyt huomattavasti parempi kuin ennen!

Sunnuntaina ohjelmassa meillä Aidan kanssa oli treenit rytmittämisestä, omista/parhaista suoritusvalinnoista sekä peruskestävyys fysiikkatreenit. Lisäksi pääsimme osallistumaan mentaalivalmennusluennolle. Rytmittämistreenit on kyllä niin tarpeellisia meille! Aida on ihan äärettömän nopea ja mä ihan äärettömän hidas tai kun vauhtiin pääsen niin en enää huomaakaan hidastaa silloin kuin pitäisi. Niitä me kyllä tarvitaan vielä paljon paljon lisää! Fysiikkatreeneihin en valitettavasti päässyt osallistumaan, koska olin kipeä, mutta seurailin sitten muiden treenejä ja yritin imeä niistä jotain tietoa.

Ensimmäinen leiri oli ihan huippu! Paljon paljon tietoa, uutta oppia ja paljon mietittävää tulevaisuuteen. Etenkin mentaalivalmennuksesta pidin äärettömän paljon. Meidän mentaalivalmentaja on todella asiansa osaava ja hänen luentonsa vie mennessään. Molemmilla hänen pitämillä luennoilla en ehtinyt yhtään tekemään mitään muuta (niin kuin mulla usein on pahana tapana) kuin keskittymään täysillä luentoon.

Kaikki treenit ja luennot olivat mielenkiintoisia. Juoksukontakteista minulla ei ole aikaisempaa kokemusta, joten oli hyvä saada niistä teoriatietoa. Vielä en ole päätöstä tehnyt muuttuuko Aidan A-este juoksukontaktiksi, mutta ainakin Jannin tulen jossain kohtaa opettamaan juoksukontakteihin.

Harmittaa, kun tämän postauksen kirjoittaminen on venynyt näin pitkälle. Näin ollen en oikein osaa sanoa enempää, mutta sen osaan sanoa, että tää on kyllä kaikille aktiivisesti agilityä harrastaville ja kisaaville ihan huippuvalmennusta! Eli ehdottomasti, jos mietit mukaan hakemista, niin ensi kesänä kannattaa hakemus laittaa!

Seuraava leiri onkin sitten jo ensi viikon viikonloppuna. En malta enää odottaa! Paljon taas uutta tietoa tulossa, niin siistiä!

nimijuttu