EO-karsinnat, Tampere

Tampereen European Open -karsinnat takana. Tuloksilla ei meidän osalta juhlittu, saimme nimittäin 3 hylkyä. Oma pää ei nyt vaan kestänyt, höh. Mutta, vaikka tulokset eivät olleetkaan juhlimisen arvoiset, niin vitsit! Jokaisella radalla hyviä kohtia ja hyviä pätkiä, hyppäri ihan äärettömän hyvä. 

Radat olivat mielestäni haastavat, mutta täysin suoritettavissa. Ensimmäinen rata meni osaltani ihan liialliseen jännitykseen tai tarkemmin ajateltuna alkurata. Olin aivan lukossa, vaikka yritin rauhoitella itseäni ja ajatella, että ei ole jännitettävää. Millä ihmeellä saisi päähänsä taottua, että liiallinen jännittäminen ei kannata? Kun alku oltiin tunaroitu, siis minä olin tunaroinut, niin loppu rata sujuikin sitten mukavasti. 

Hyppyrataa katselin radan vierestä ja mietin, että millä ihmeellä me tostakin selvitään. Se näytti ihan tosi haastavalta. Kun lähdin rataantutustumaan, päätin, että hitto mehän osataan tästä kaikki ja me pystytään, mä todellakin ehdin. Ja niin me osattiin ja mä ehdin. Yhdessä kohdassa olin vain niin häkeltynyt, että koira pääsi lipsahtamaan yhden esteen liikaa. Mutta mitäs siitä sitten? Hylkyhän se tietenkin oli, mutta radalta tulin ihan äärettömän tyytyväisenä ja ylpeänä pois, Meidän yhteistyö oli jotain ihan todella upean tuntuista radalla. Koira irtosi, mä liikuin, tehtiin yhdessä. Vieläkin tulee ihan kylmät väreet siitä fiiliksestä.

Kolmannelle radalla koitin lähteä samalla fiiliksellä kuin hyppärille. Jostain syystä me ei vain sitten löydetty radalla sitä yhteistä rytmiä ja homma ei sitten ihan pelittänytkään. Noh, hyviä pätkiä sielläkin oli, kun videolta katsoin. 

Kokemusta me taas saatiin. Sitähän tässä haetaan. Ne tulokset kyllä tulevat, kun me ollaan siihen valmiita. Lisää treeniä ja omaa päätä kuntoon. Suurimpana ongelmana meillä on tällä hetkellä oikeasti mun pää, sen kun hallitsisin niin hitto me rokattais! Noh, vielä tulee senkin aika ja mä todellakin aion tehdä töitä asian eteen. 

Seuraaviin EO-karsintoihin ilmottauduttu. Ollaan siis rankingin sijalla 72 tällä hetkellä, eli meillä on EO-karsintoihin ja Halli-SM kisoihin osallistumisoikeus ensimmäisten joukossa. Aion tsempata sinne! Vielä on aikaa.

SERT-H x 2!

Ai vitsit, mä olen niin ylpeä itsestäni sekä koirastani! Me ollaan menty ihan todella paljon eteenpäin agilityssä ja vihdoin se alkaa näkyä tuloksissakin. Nousimme kolmosiin viime vuoden lopulla ja kolmosissa kisaamisen aloitimme tammikuussa. Emme saaneet ennen sm-kisoja ainuttakaan hyppärinollaa, vaan jokaisella hyppärillä tuli aina virheitä. En pysynyt koiran perässä, rytmitys ei toiminut. Olin aina jäljessä, jolloin tietenkin tuli virheitäkin, kun koira vain yritti parhaansa mukaan toteuttaa jotain epäselvistä ohjeistani.

Nyt meillä on jo hyppärinollia vähän liikaakin sm-kisoja ajatellen! :D Niitä on nimittäin jo kolme, nyt tarvisi sitten oikeasti alkaa tekemään niitä nollia taas agilityradoiltakin! Ensimmäisen hyppärinollan teimme sm-kisaviikonloppuna Lahdessa perjantaina, kun siellä oli ihan normaalit kisat. Toisen hyppärinollan teimme viime viikonloppuna Porissa. Olimme sijalla 1/25 etenemällä 4,34 m/s sekä saimme meidän ensimmäisen SERT-H:n.

Tuorein nolla hyppäriltä tuli tänään Raumalla. Olimme sijalla 1/27 etenemällä 4,71 m/s sekä meidän toinen SERT-H! Tuntuu ihan äärettömän hyvältä, kun olemme selvästi löytäneet koiran kanssa yhteisen rytmin! Aina on paljon kehitettävää ja paljon paljon on sellaista mitä haluaisin kehittään, mutta on ihanaa huomata kehitys, jonka olemme saavuttaneet.

Porin kisoissa hyppärillä alkurata lähti tosi kivasti. Kepeille vientiä hieman jännitin, sillä mietin kuinka olen koiran edessä ja miten saan sen näkemään oikean välin. Kepeille vienti sujui tosi kivasti ja sujuvasti mielestäni, joten jännitys osoittautui turhaksi. Kolmanneksi viimeisen ja toiseksi viimeisen esteen välissä jouduin melkoisesti pelastelemaan. Valssi oli myöhässä sekä kaiken lisäksi vielä valuin takaperin itse... Koira kuitenkin loppu viimeksi tuli kiltisti ohjaukseeni ja pääsimme puhtaasti maaliin saakka. Tiivistettynä hyvä rata! Taisteltiin ja selvittiin ja saatiin se ensimmäinen hyppysertikin. 

Tänään hyppyrata sujui mielestäni oikeastaan täydellisesti. Rata meni ihan äärettömän siististi ja katson videota uudestaan ja uudestaan. Koira meni todella nopeasti ja itse ihan oikeasti olin oikeassa paikassa ja vielä oikeen aikaankin! Tästä radasta olen todella ylpeä. Tämä rata oli myös toinen piirinmestaruusradoisa ja näin ollen lähdinkin kärkisijalta toiselle piirinmestaruusradalle. Harmittavasti toinen piirinmestaruusrata ei sitten enää onnistunutkaan vaan onnistuin sähläämään sen hylyksi. Pääasiassa meno oli kuitenkin silläkin radalla hyvää, joten pitää olla tyytyväinen! 

Olen niin tyytyväinen! Tällaisilla tuloksilla saa Sagin rankingiinkin melkosen hyviä pisteitä, tähän menoon kun jatketaan, niin voidaan vaikka päästä maajoukkuekarsintoihinkin ensi kesänä! ;) Jos vaikka lähtis sitä tavoittelemaan ihan tosissaan!

Agilitykisat, Pori 10.4.2016

Sunnuntaina kisailtiin Porissa, tällä kertaa myös vanhempieni karkeakarvaisen mäyräkoiran Titan kanssa. Jälleen kisavideoita siis, olkaapa hyvä! :D

Titan kanssa siis aloitimme aamulla kahdeksalta Mini 1 -luokan agilityradalta. Radalle lähtiessä olimme vielä yhtä luvaa vailla ja mäyriäinen hoiti homman kotiin! Titta sattui olemaan oikealla tuulella ja suoritti jopa kepit äärettömän hienosti, ne kun ovat neidin mielestä melkoisen tylsät useinkin.... :D Olimme jaetulla ensimmäisellä sijalla, joten jouduimme vielä suorittamaan radan uudestaan, jotta saatiin paremmuusjärjestys. Uusintakierroksella olisimme saattaneetkin saada nopeamman ajan, mikäli Titta olisi suorittanut keinun, mutta hyppäsi sieltä alas jo ennen kuin keinu lähti yhtään laskeutumaan. Niimpä jouduimme sen ottamaan uusiksi ja aika oli jo hävitty siihen mennessä. Sijoituksella ei kuitenkaan ollut meille merkitystä, pääasia että neiti sai viimeisen luvan ja nyt saammekin jatkossa kisailla Mini 2 -luokassa. 

B-radalla eli hyppärille lähdimme rennoin mielin ensimmäistä kertaa kakkosluokkaan. Tulokseksi tuli 10 virhepistettä + aikavirheet. Ensin kielto, koska itse lähdin liian hätäisesti etenemään, jolloin koira lähti hyppäämisen sijaan perääni. Huomasin radan aikana, että Titta oli jo hieman väsynyt eikä näin ollen jaksanut keskittyä keppeihin heti, joten jouduimme ne uusimaan. Siihen meni aikaa sekä sieltä tietenkin tuli se toinen vitonen. 

Oli äärettömän hauskaa kisailla Titan kanssa pitkästä aikaa! Titan vauhti on tietenkin Aidan vauhtia huomattavasti rauhallisempi ja täysin erilaiset koirat, niin ohjaus on aivan erilaista. En oikein tiennyt, miten olisin ohjannut, kun aikaa tuntui olevan niin paljon! :D Täytyy yrittää kesän SM-kisojen jälkeen taas keskittyä Titankin kanssa kisailuun, josko saataisiin neiti kolmosiin, niin tulisi napattua se useammin kisareissuille matkaan mukaan.

Alku lähti radalla hienosti käyntiin. Homma sujui A:lle asti mielestäni melkoisen sujuvasti, kunnes sitten vapautin A:lta hieman liian aikaisin, tai siis olin itse vielä hieman väärässä asennossa ja näin ollen koira pääsi karkaamaan hypyn sijasta muurille. Loppu rata tultiinkin vain sitten jotenkin loppuun asti. 

Olen tuosta alkuradasta todella tyytyväinen, sillä mielestäni se oli haastava. Etenkin keppikulma oli haastava, mutta tein ohjauksen kanssa ratkaisun, johon olen tyytyväinen sillä se toimi. Jos olisin ohjaunnut toiselta puolelta olisin luultavasti omalla liikkeelläni peittänyt keppien aloitusta. 

Hyppyrata menikin sitten tosi kivasti! Tuloksena 5 virhepistettä, joka tuli keppien jälkeiseltä hypyltä. Ohjasin jotenkin niin, että se sekoitti koiran askeleet ja se pudotti riman. Harmittaa, kun en videolta näe kunnolla mitä siellä esteellä tapahtuu, mutta tiedän, että riman putoaminen oli minun syyni. Loppurata sujuikin puhtaasti. Olin kuitenkin käännöksissä liian myöhässä ja kaarteet valuivat lähes joka kohdassa liian pitkiksi. Etenemä tällä radalla oli n. 4,5 m/s eli mitäköhän se olisikaan mahtanut olla, jos kaarteet olisivat olleet sellaiset kuin olisi optimaalista! Huh huh! Olen tyytyväinen, että hyppäri onnistui näin hyvin ja mielestäni tämäkin oli haastava rata. Hyppärit kun ovat meille haastavia, niin siihen nähden äärettömän hyvä rata!

Seuraavat kisasuunnitelmat ovatkin sitten varmaankin vasta tämän kuun lopulla. Silloin jatkuu taas nollajahti!

Agilitykisat Tampere 3.4.2016

Sunnuntaina kävimme jälleen kisailemassa Tampereella. Tällä kertaa matkaan tarttui vain pelkkiä hylkyjä, mutta ei se mitään! Täytyy todeta, että radat olivat haastavia ja jokaiselta radalta löytyi myös todella hyviä pätkiä eikä ne nollat nyt sitten niin kaukana taaskaan olleet. Ei muuta kuin videoiden pariin!

Aloitimme hyppyradalta. Hyppyradat tosiaan ovat meille vaikeita, tai siis minulle, sillä en vain meinaa saada pysymään pakettia kasassa, kun vauhti on kokoajan kova. Tähän päälle vielä joka kertainen ensimmäisen radan aivan liian suuri jännitys, niin homma on valmis. Kaikki lähti kuitenkin tällä radalla käyntiin hyvin, mutta kepeillä yritin irrottautua mahdollisimman paljon, mutta koira ei sitä kestänyt. Itsenäisempi keppien treenaaminen onkin listallamme ja sitä treenataan jatkossa paljon, sillä kepeiltä on kyllä päästävä irrottautumaan ja koiran on suoriuduttava niistä paljon itsenäisemmin kuin tällä hetkellä. Loppurata mentiinkin sitten vain hyvällä fiiliksellä, jäi sieltä joku estekin välistä oman ohjausvirheen takia. 

Alkurata lähti hyvin liikkeelle, kunnes sitten varmistin putkelle menoa liikaa ja koira pääsi livahtamaan väärään päähän. Olen kuitenkin tyytyväinen, koska minä etenen! Mun ohjaus etenee ihan oikeasti, vitsit! Mulla kun on tapana jäädä vähän turhia odottelemaan, jolloin jään auttamattomasti jälkeen. Hylkäyksen jälkeen tapahtui myös se virhe, mitä olin ennen rataa ajatellutkin. Koira siis ennen tuota toista putkea pääsi livahtamaan yhden ylimääräisen hypyn, koska oma ohjaus osoitti juuri sinne. Vaikka niin olin asiaa ajatellut... :D

Tätä videota katsoessani kuitenkin huomaan, että hitto mähän sallin koiran varastavan jokaiselta kontaktilta? Tähän on nyt puututtava ennen kuin homma lähtee käsistä. Ennen en ole tällaista huomannut, mutta nyt oli kyllä neidillä turhan hätäiset lähdöt. 

Älyttömän hienoa menoa, kunnes sitten putken jälkeen ennen rengasta koira pääsee livahtamaan ylimääräisen esteen. Ja miksi? No siksi, kun minä en jarruttanut sitä ennen putkeen menoa ja kertonut sille riittävästi mihin pitää tulla.... Koiran kaari vei sen suoraan kyseiselle esteelle... Keppien jälkeen ohjauskuvio oli vähän sähläystä eikä sitä mitä piti. Piti ehtiä tekemään persjättö keppien jälkeen ja muurin jälkeen valssi. Jäljessä olin kuitenkin, joten eipä onnistunut. Tähän rataan olen kuitenkin todella tyytyväinen. Tällä radalla homma toimi ja kontaktitkin meni oikein ilman varastelua, mutta silti ripeästi. 

Seuraavaksi sitten kisaammekin sunnuntaina täällä Porissa! Siellä starttaan kaksi starttia Aidan kanssa ja lisäksi mäyräkoira Titta pääsee starttaamaan ykkösiin kaksi starttia. Sunnuntaita odotellessa siis!

Sain vihdoin aikaan myös esittelysivut, joten käykäähän kurkkaamassa nekin! :)

Agilitykisat Tampere 28.3.2016

Heippahei, vihdoin täällä! Kevät on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin, sillä olen itse ollut työharjoittelussa eikä näin ollen ole aika eikä energia riittänyt mihinkään ylimääräiseen. Uusi blogikin on jäänyt vallan sivuun, mutta nyt on aika ryhdistäytyä. 

Tulin innoissani kirjoittamaan, ajatuksenani lisätä kuvia Yyterin koirarannalta. Kävipä siinä sitten kuitenkin niin, että yksikään kuva ei ollut tarkentunut oikein, koska linssi oli ollut likainen.... :D Jep jep, se siitä, että mulla kerrankin oli kamera matkassani! Löydettiin rannalta kaiken lisäksi ihana shelttipentu, viisi kuukautta vanha, ja Aida leikki sen kanssa pitkään. Olisi ollut niin kiva lisätä näistä leikeistä kuvia tännekin, mutta ehkä sitten ensi kerralla!

Onneksi agilitykisoista riittää videoita jaettavaksi, joten tässä niitä tulee! Aloitetaan uusimmista ja jatkan seuraavaan postaukseen vanhempia videoita.

Aloitimme maanantaina agilityradalta, josta sitten hyvästä alusta huolimatta tuli hylky. Ensin keppivirhe, johtuen siitä, että tuollaista keppikulmaa olemme loppu viimeksi treenanneet aivan liian vähän ja toisekseen en selvästikään osannut ohjata koiraa kepeille riittävän selkeästi. Hylkäys tuli, kun koira ei lähtenytkään takaa kiertoon melko loppupäässä rataa. Harmittaa, kun videosta ei näe, mitä siellä oikein tapahtuu, mitä oikein tein väärin. Luotin varmaan liikaa, että koiran kaari veisi sen automaattisesti takaakierrolle, mutta se kääntyikin tiukemmin ja sitten alkoi vain tarjoamaan jotain, jotta pääsisimme jatkamaan. 

Hyppyradalla meno oli jo tosi toimivaa, mutta oman mokan takia tuli hylky jo melko alussa! Koira jäi selän taakse ja hyppäsi esteen väärään suuntaan. Siihen asti ja sen jälkeen homma toimi, joten eipä oikeastaan harmita. Hyppyradoilla olen usein jäänyt jälkeen, kun koira on niin nopea, mutta tällä radalla olin pääasiassa hyvin hommassa mukana.

Agirata, jonka videon olen kattonut ainakin 101 kertaa, niin hyvältä ohjaaminen tuntui radalla ja niin kivalta meno näyttää videolla! Kaikki meni nappiin ja sen ansiosta etenemä 4,55 m/s, jolla sitten irtosi sija 3/45 sekä Sert-A. Nyt meillä onkin kaksi Sert-A:ta kasassa eli ensi vuoden alkuun mennessä tarvisi saada vähintään H haettua jostain näyttelyistä, jotta saisin Aidan agilityvalioksi. Vielä kaarteita pienemmiksi ja kontaktit nopeammiksi, niin vitsit, kun etenemät alkaa näyttää entistäkin paremmilta!

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen ratoihin. Huomaan itse selvää kehittymistä omassa ohjauksessani ja radoilla on paljon hyviä pätkiä. Nyt meillä on 3/7 nollaa sm-kisoihin vaadittavista nollista. Katsotaan ehdimmekö saada loputkin kasaan ennen kesäkuun alkua!