Rallytokon treenailua

Heippa hei ja ihanaa Joulun odotusta! Meillä on mennyt joulukuu treenaillessa, sain nimittäin vihdoin hankittua yhdelle hallilla omatoimitreenioikeuden. Näin ollen pääsemme nyt vihdoin treenailemaan lähes milloin haluamme ja niin paljon kuin haluamme. Ollaankin nyt sitten treenailtu agilityä, mutta myös meidän "kakkoslajia" rallytokoa. Kuvailinkin viimeisimmät treenit, pahoitteluni, että ihan kaikki ei videolla näy. Vaikea kuitenkin saada yksin ollessa tuon parempaa videota, joten menköön. Kyllähän noiltakin jotain näkee! (Lisäksi pahoittelut siitä, että videoiden lopuissa palkkaukseni kuuluu aika kovasti videolla... :D)

Rata, jonka teimme treeneissä.

Tein viimeksi ratatreenin, koska Aidan kanssa meillä on huomenna ensimmäiset rallytokokisat (IIIIK). Halusin vielä vähän testailla radantekoa ennen kisoja ja hyvinhän se meni. Yhden kyltin halusin uusia radalla, koska koira menikin kesken makaamaan, kun olisi pitänyt pysyä istumassa. Muuten mielestäni ok ja uskoisin, että selviämme huomisesta, kunhan vain itse hallitsen pääni ja maltan.

Jannin kanssa sitten onkin vielä treenattavaa etenkin vasemmalle kääntymisessä. Pienempänä Janni hallitsi sen huomattavasti paremmin, mutta nykyisin se on sille vaikeaa. Se istuu usein kesken, mutta olen todennut, että ratatreenissä en jää sitä hinkkaamaan. Hinkkaillaan niitä käännöksiä sitten muuten, mutta radalla niitä on vielä turha vääntää. Yritän vaan olla tarkkana, että se ei pääsisi istumaan. Palkkaa ei kuitenkaan käännöksestä tule, jos takapuoli laskeutuu kesken. Janni on kuitenkin super pätevä 9 kuukautta vanha koiranalku, joten kyllä siitä hyvä tulee. ;) Seuraaminen Jannilla on mielestäni hyvää ja se on kontaktissa tosi hyvin. Mielestäni se jopa katselee minua enemmän kuin Aida.

Nyt kuitenkin katsomaan onhan kaikki kisakamppeet valmiina! Kisakirja on ainakin jo tuunattu! :D

Koiran viretila agilityssä

Jep, meillä alkaa Aidalla mennä kisoissa viretila aina toisinaan yli. Havahduin sitä pohtimaan, kun eilisissä kisoissa Tampereella meillä meni ihan päin mäntyä keskimmäinen rata. Koira pääsi näkemään edellisen koirakon radalla, siirryimme oman vuoromme tultua lähtöön ja kaikki vaikutti olevan ok. Jätin koiran lähtöön ja siirryin itse kohtaan, josta olin ajatellut koiran vapauttaa. Vapautin koiran ja aloimme suorittaa rataa. Jo toisella esteellä, joka oli takaakierto, koira selvästi kiirehti ja komensi minua. Homma kuitenkin sujui vielä ja päästiinpä vielä kolmas, neljäs ja viideskin este. 

Keppikulma oli haastava ja siinä tuli monella koirakolla virheitä. Niin myös meillä, vaikka yritin varmistaa. Aida, jolla viretaso oli jo inan liian korkealla, hermostui entisestään, kun eteneminen pysähtyi ja yritettiin löytää oikea keppiväli. Kepit suoritettiin ja sitten homma lähti lapasesta. Koira sinkoili minne sattui, meni mitä radalta löysi, mutta ei irronnut niille esteille, jonne sitä yritin saada menemään. Miten toimin itse? En tiedä. Yritin olla rauhallinen, mutta turhautti kyllä aikalailla. Koira räksötti ja raivosi jaloissa, sinkoili miten sattuu eikä kuunnellut. 

Näitä ratoja on aina silloin tällöin. Onneksi ei usein, mutta mielellään niitä ei saisi tullakaan. Koska niitä ei vielä ole paljon, niihin vähiin pitäisi nyt keksiä jokin keino, millä tilanne saataisiin rauhoitettua ja homma haltuun. Aidahan on agilityssä äärimmäisen herkkä ohjaukselle ja todella kuuliainen. Sitten vain kun keittää yli, niin sitten myös keittää.  Aida on myös rohkea, täynnä itsevarmuutta ja irtoaa todella hienosti pitkällekin, kunhan viretila on kunnossa. 

Monet tuovat koiran halliin vasta juuri ennen omaa suoritusta. Meillä se ei toimi, sillä se tuli testattua alkuvuodesta, kun koiralla oli juoksut. Odottelimme hallin ulkopuolella ja vasta muutamaa koirakkoa ennen menimme halliin. Koira oli täynnä raivoa ja viretila nousi liian korkeaksi. Se ei selvästikään käsittänyt sitä, että halliin mennään vasta juuri ennen omaa vuoroa. Silloin useat radat olivat tuota luokkaa kuin nyt eilen yksi rata. 

Treeneissä harvemmin vire nousee liian korkeaksi, vaikkakin Aida tekee agilityä aina täysillä. Sillä ei ole agilityssä rauhallista vaihdetta. :D Jotain meidän täytyisi keksiä kisaradoille, mutta vielä en tiedä mitä. Eilen ensimmäisellä radalla olimme jo ensimmäisen esteen edessä odottelemassa, kunnes rataa alettiin korjaamaan. Ajattelin kauhuissani, että miten saan koiran pysymään rauhallisena odottelemassa, mutta kyykistyin sen vierelle ja silittelin sitä. Pidin kevyesti kiinni ja puhuin rauhallisesti. Vaikka jouduimme varmaan n. minuutin odottelemaan, niin siitä huolimatta koira oli täysin rauhallinen. Teimme nollaradan ja voitimme luokan! Vitsit, sillä radalla todellakin homma toimi!

Ehkä yritän lähteä hakemaan rauhallisuutta noiden silittelyiden kautta lähtötilanteessa. Mutta se on vielä aivan auki, miten pitäisi toimia radalla, kun kesken rataa keittää yli. En jotenkin usko, että Aidalle toimisi se, että poistuisimme radalta, jos viretila on liian korkea. Luulen, että se ottaisi sitä melkoisesti päähän ja tilanne vain pahenisi seuraavalla radalla, koska se pelkäisi, että taas pian joutuu radalta pois. Sille agility on kaikki kaikessa ja se on kyllä melkoinen tosikko agilityn parissa. Onneksi meillä on osaava valmentaja ja onneksi olemme TopTeamissa mukana, eli eiköhän vielä löydy keino rauhoittamiseen tai lähinnä omaan toimintaani. 

Onko muilla ongelmia kisatilanteissa koiran viretilan kanssa? Miten te olette toimineet? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia ja ajatuksia! 

Haaveita

Kuvat pentueesta, josta Janni on. 

Päässäni on monta haavetta, joita haluaisin päästä toteuttamaan. Paljon erilaisia unelmia. Nyt pinnalle on kuitenkin noussut pidempi aikainen haave, oman kasvatustyön aloittaminen. Sinänsä se ei ole vielä ajankohtainen asia enkä tiedä onko se ajankohtaista tämän hetkisten koirieni kanssa. Aika näyttää, mutta sen tiedän, että haluan kasvattaa koiria pienimuotoisesti. Pienimuotoisesti tarkoitan sillä, että en halua itselleni (ainakaan toistaiseksi :D) suurta laumaa koiria, vaan pentuja tulee harvakseltaan silloin, kun minulla on siihen sopiva koira. Toki pentueita voi mahdollisesti tulla enemmän sijoitettujen koirien kautta. Jos osaan valita tulevaisuudessa, mikä pentu kannattaisi sijoittaa? Vaikeita asioita jo heti näin alkuun. :D

Miksi sitten haluan kasvattaa koiria? Haluaisin kasvattaa harrastuskavereita, jotka ovat tietenkin rodunomaisia, terveitä ja ihania perheenjäseniä. Olen aina haaveillut koirien kasvattamisesta. Nyt ajatukset kuitenkin ovat selkiytyneet siitä, millainen on minun mielestäni hyvä perheenjäsen ja harrastuskaveri. Haluan kasvattaa nimenomaan aktiivisia koiria, jotka ovat eri harrastuksissa parhaimmillaan. Itse olen täysin koukussa agilityyn ja näin ollen edellytän koiriltani tiettyjä ominaisuuksia, joita haluan myös tuleville mahdollisille kasvateilleni. Haluan, että koira on  mm. aktiivinen, miellyttämisenhaluinen, innokas, hyvä oppimaan ja viihtyy kuitenkin harrastusten lisäksi kotonakin ollen maailman huippu perheenjäsen. Urosvalinnoissani tulee siis luultavasti painamaan luonteen ja terveystulosten lisäksi myös harrastusnäytöt. 

Ihan ensimmäisenä kuitenkin haluaisin ensi vuoden aikana lähteä toteuttamaan unelmaani niin, että kävisin kasvattajan peruskurssin. Minulla on myös jo kennelnimi mietittynä (aikalailla päätettynäkin, jos se vaan menee läpi!), joten kasvattajan peruskurssin jälkeen haen jo kennelnimen valmiiksi. Sen jälkeen alkaakin sitten kova perehtyminen kasvattamiseen. Erilaisiin geenijuttuihin, rotuihin (tällä hetkellä shetlanninlammaskoira ja australianpaimenkoira) ja ehkäpä hieman myös perehtyminen erilaisiin uroksiin, jotta osaan sitten valita hyvän uroksen, kun on sen aika. 

Paljon on opittavaa, mutta haluan oppia ja haluan olla hyvä kasvattaja. Minua kiinnostaa kovasti erilaiset periytymisasiat, koirien terveysasiat ja niin edelleen. Nyt kun koulunikin alkaa olla loppusuoralla, voisi olla hyvä aika alkaa perehtyä koira-asioihin. Koulun ohella ei ole rahkeet riittäneet, mutta ehkä nyt sitten ensi vuoden alusta riittää vihdoin. Oppimisen lisäksi on tietenkin myös paljon pohdittavaa, mutta asioita on ihana pohtia, kun mielenkiintoa niihin riittää!

Onko muilla haaveita koirien kasvattamisesta? Millaisia asioita te olette jo pohtineet? Miksi haluaisit kasvattaa?